IMG_6295-normal.jpg

Nyt ehkä joku alkaa jo epäillä, että tämä on joku hiton ruokablogi eikä mikään treeniblogi... Siitäkin huolimatta kirjoitan vaihteeksi ruoasta! Mutta sehän kuuluu pyhään kominaisuuteen harjoittelun ja levon lisäksi. Ei siis kovin kaukaa haettua, sanon minä. Ja joskus olen kuullut, että joogassa asanaharjoitus muodostaa 20% harjoituksesta ja loput 80% tulevat siitä, mitä pistät sisään suuhun ja päästät suusta ulos. Minun mielestä aika mainiosti muuten kiteytetty. Jos joku lukija muistaa, kuka näin on sanonut, voisi asiaa valaista! Minulla on sellainen mielikuva, että tuo ei ole gurujin lausahdus kuitenkaan. Oiskos ollut peräti Krishnamacharya...?

Ja sitten itse asiaan. Edellisessä postauksessa liippasin jo läheltä tätä aihetta eli villiyrttejä tai laajemmin ottaen villiruokaa. Tämä aihelaue on minusta sata kertaa kovempi juttu kuin mitkään kaupan superit tai luomut vaikkei niitä mielestäni ole tarvetta lähteä sen kummemmin kategorisoimaan. Ja toisaalta minusta on hienoa, että jotkut ihmiset pystyvät elantonsa hankkimaan esimerkiksi nokkosen viljelyllä ja jalostamisella tai erilaisia ravintorikkaita ruoka-aineita myymällä. Väheksymiseni edellisessä postauksessa johtuu puhtaasti siitä, että itselläni ei olisi varaa ostaa esim. nokkosta, mustikkaa ja pakuria käyttämiäni määriä kaupasta...

Niin siis siihen asiaan eli hortoiluun. Meillä pyritään mahdollisimman paljon käyttämään villiruokaa koko skaalalla eli riistaa, kalaa, marjoja, sieniä ja yrttejä/vihanneksia. Nyt alkaa viimeisimpien sesonki olla parhaimmillaan ja se näkyy meidän ruokapöydässä. Mitään kovin hienoja gourmetruokia Sami Tallbergin http://samitallberg.com/ tapaan ei hirveästi tule tehtyä vaikka hänen kirjansa omistankin ja on tosi hyvä opus.

Kaksi ehdotonta suosikkiani ovat vuohenputki ja nokkonen. Vuohenputken pieniä "lehtinuppuja" pääsee keräilemään yleensä aika pian lumien sulamisen jälkeen kun ovat lähes ensimmäiset vihreät mitä äitimaa uumenistaan keväisin työntää. Vuohenputki on tosi monikäyttöinen ja ruoanlaittoa ajatellen ihan huippua persiljan tilalla. Se on luonnollinen arominvahvenne ja esimerkiksi jauheliha- ja sieniruoissa toimii persiljaakin paremmin tässä mielessä. Sitä menee myös sellaisenaan leivän päälle ja salaatteihin. Noihin pyrin erityisesti keräämään "nupuillaan" olevia lehtiä, koska ne ovat vuohenputkea parhaimmillaan. Helkun tuolla aiemmin mainostama vuohenputkilasagne lähtee muuten ehdottomasti testiin! Myös viherpirtelötyyppisissä ratkaisuissa vuohenputki on peruskamaa ja niitä minulla tuleekin tehtyä vain villiyrttiaikana. Kaupan salaatit syön mieluummin sellaisenaan ilman blendaamista :-) Muita viherpirtelövilliyrttejä minulle ovat mm. voikukka, siankärsämön lehdet, apilan lehdet, poimulehti, metsämansikan lehdet, horsman lehdet ja koivun lehdet. Nyt olen hukkailut viime vuotisia loppuja viinimarjoja ja aronioita kombolla kasa villiyrttejä, pellavansiemeniä, päärynää ja noita molempia marjoja. Tuohon saa aroniatkin hyvin uppoamaan ilman lisättyä sokeria!  Maca pääsi eilen illalla pirtelöön mukaan ja maku sopi siihen oikein mainiosti. Itse asiassa paransi jopa sitä.

Useimmat ihmiset kuuluvat syöneen joskus jotain nokkosruokaa eli se lienee tunnetuin villiyrtti. Sitä minulla tulee käytettyä niin leipään, nokkoskeittoon ja - lettuihin kuin monenlaisiin muihinkin ruokiin. Lisäksi kuivaan ja/tai pakastan nokkosta talven varalle. Nokkosteestä puhumattakaan. Hyvä sekoitus esimerkiksi on nokkonen, mustaherukan lehdet ja minttu. Viimeisimmät viime kesän kuivatut nokkoset murensin jauheeksi ja heittelin puurojen ja jogurttien joukkoon tässä kevään mittaan "viherjauheena". Hyvä periaate on, että nokkonen sopii siihen mihin pinaattikin. Paitsi että on monin verroin ravitsevampaa tavaraa! Väitetään jopa, että sitä pystyisi syömään ihan sellaisenaan, koska suun limakalvoilla se ei aiheuta pistelyä.. En ole hirvinnyt kokeilla itse. Pirtelöihin ja raakakeittoihin olen sitä raakana pistänyt menemään. Muistelen, että joskus joku isommaksi jäänyt pala aiheutti ikäviä tuntemuksia suussa eli sen perusteella väittäisin, että ainakaan minun suun limakalvot eivät ole nokkosenkestävät.

IMG_6288-normal.jpg

Eilinen quinoa-nokkospöperö

Vielä vähän lisäksi (villi)yrttilääkintää. Aiemmin olen kerännyt ja kuivannut mesiangervon kukintoja erityisesti särkylääkekäyttöön. Siinä on luonnostaan salisyylihappoa eli samaa ainetta kuin aspiriinissa. Ei auttanut minun jännityspäänsärkyyn. Pajussa ja erityisesti sen kuoriosassa on myös salisyylihappoa. Nyt olen taltioinut myös pajunkuorta tarkoituksena testata miten toimii mesiangervo-pajunkuoriseos. Noita tietysti voisi uuttaa ja testata sitäkin. Nyt olen mesiangervoa käyttänyt teenä. Mesiangervon sisältämä vanilliini antaa hienon aromin ja esimerkiksi Tallberg tekee mesiangervoajäätelöä. Saattaa jollain toimia myös herkullisena rapulalääkkeenä ;-) Itselläni to do-listalla on tälle kesälle mesiangervon uuttaminen kermaan ja siitä jäätelön tekeminen. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi. Ja pieni varoituksen sana siitä, että aspiriinille allergisten ei kannata myöskään pajua ja mesiangervoa käyttää. Ja jos en väärin muista, niin sama pätee verenohennuslääkkeitä käyttäviin...

IMG_6290-normal.jpg

Särkylääketehtailua

 

Tämä tuntuu olevan sellainen aihealue, että voisin vain kirjoittaa ja kirjoittaa... Lisää villiyrtti ja -ruokajuttuja tulen varmaan upottamaan muiden postausten mukaan tavalla tai toisella. Minulle muuten vuosi toisensa jälkeen tuottaa vaikeuksia sisäistää se, että villiyrttien "sadonkorjuuaika" on nyt alkukesästä. Jotenkin sitä aina huomaa olevansa hieman myöhässä etenkin säilöntöjen osalta. Tuntuu jotenkin hassulta toukokuussa pakastella nokkosia ensi talvea varten kun muuten vielä tyhjennetään vanhoja varastoja.. En ole ehkä puoleentoista vuoteen netistä kaivellut villiyrttijuttuja ja oli nyt tosi hienoa huomata, miten paljon enemmän aiheesta on juttua kuin kolme-neljä vuotta sitten!! Eli nyt kaikki vain niitä vuohenputkia keräilemään hopi hopi!!

Sanotaan, että olet mitä syöt tai mitä syömäsi ruoka syö. Kuten aiemmasta voi päätellä, vuohenputkea menee minulla nyt alas melkoista tahtia. Lisäksi meidän pihalla asustelee lihakaneja, jotka siis tullaan syömään joku päivä. Myös niille uppoaa vuohenputket ja voikukat vähintään yhtä hyvin kuin talon emännälle. Taidan siis olla vuohenputki...

IMG_6299-normal.jpg