Omasta mielestäni olen nyt virallisesti maantiepyöräilijä. Jos määritelmän täyttämiseksi riittää se, että on ajanut lenkin maantiepyörällä maantiellä. Ja minä olen. 15 km testilenkki tehty tänään Kaunottarella. Lukkisten kanssa on päästy yhteisymmärrykseen ainakin jollain tasolla... Ville vähän varoitteli eilen, että isompi psykologinen ongelma minulle tulee olemaan se, että joutuu ajamaan reilusti valkoisen viivan vasemmalla puolella. Taisi olla oikeassa. Tuolla traktorilla kun on vääntänyt niin on voinut rauhassa rypeä jossain siellä asfaltin ja ojan välimaastossa, mahdollisimman kaukana autoista. Ei enää onnaa... Minun on pakko opetella luottamaan ainakin kahteen asiaan: a) autoilijat näkevät minut b) ne väistävät minua. Tänään alkoi sitten tämä itsensä psyykkaaminen ja hengissä selvisin. Kukaan ei ajanut minun päälle!!

Toinen autojakin kamalampi asia minulle tahtoo olla eteen pyrähtelevät linnut. Jos jotenkin voin luottaa autolijoihin niin lintuihin en sitäkään vähää. Olen varma, että joku päivä vielä ajan lintukolarin. Tai kerran oikeastaan olen ajanutkin. Säikähdin metsässä puupinon takaa pyrähtävää lintua niin, että lopputulemana nainen ohjaustangon yli rähmälleen maahan. Pyörä pysähtyi mutta kuski ei. Minun pitää opetella tulemaan toimeen sekä autoilijoiden että lintujen kanssa. Kummatkaan eivät taida jättää minua rauhaan.

Itse tämän päiväiseen lenkkiin... Alku tietysti meni ihan polkimien, vaihteiden, ajoasennon ja jarrujen kanssa pelatessa ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin pysyin kevyenliikenteenväylällä. Kun olin jättänyt "taajama-alueen" (Valkealan kirkonkylä voidaan laskea sellaiseksi!!) pyöritys tuntui mukavalta ja alkoi homma luistamaan. Ekalla peltoaukealla tosin ihmettelin, että ei tämä hirveästi eroa Trekkiin kunnes tajusin, että vastassa oli ihan kiitettävä vastakkaisristikkäistuuli. Eli ero heti alkuun on se, että tuolla pyörällä homma tuollaisissa olosuhteissa tuntuu samalta kuin maastopyörällä tyynellä. Tulomatkalla uskaltauduin maantien puolelle ja kilometrivauhti alkoi pysymään 28-29 km/h hujakoilla ilman suurempaa yrittämistä. Niin, olihan siinä se myötäisempi tuuli jo kaverina, mutta yhtäkaikki pääsin oikeasti maantiepyöräilyn makuun.. ja uskalsin ajaa reilusti siinä valkoisen viivan vasemmalla puolella.