Kun kerta tuo triathlon on päässyt ihan blogin nimeenkin asti niin voisin hieman höpötellä siitä tähän. Ettei vain kukaan luule, että olisin jossain vaiheessa oikeasti ollut ihan vakavasti otettava triathlonharrastaja... Triathlon on aina jollain tavalla kiehtonut minua ja ensimmäisen lapsen synnyttyä päätin lähteä kokeilemaan lajia. 5 kuukautta synnytyksen jälkeen löysin itseni Nokialta tärisemässä jännityksestä rantavedessä. Kyseessä oli sprinttikisa johon sisältyi uintia 300 m uintia, 20 km pyöräilyä ja 5 km juoksua. Mitään ajallisia tavoitteita minulla ei tuolloin ollut vaan rykäyksestä selviäminen riitti. Homma meni ihan kivasti ja seuraavana kesänä olin samalla paikkakunnalla, saman lammikon toisella rannalla odottamassa lähtölaukausta pienimuotoisten tulostavoitteiden kanssa. Tavoitteet saavutin ja mikä mukavinta juoksuosuus tuntui silloin tosi hyvältä ja tuoreelta vielä. No elokuussa aloin odottamaan Einoa ja minun ura triathlonistina jäi siinä kohdassa katkolle ja Einon synnyttyä innostuin joogasta ja kestävyysjutut jäivät. Eli siis vankka kokemus kahdesta uinnin osalta alimittaisesta sprinttikisasta minulla alalta on..

Nyt siis mieli halajaa taas rantaveteen muutenkin kuin lasten kanssa kelluttelemaan. Tämän kesän suunnitelmissa olisi tuo oman kylän kuntoilutapahtuma http://www.kouvu.fi/index.php?page=kutsu-2 ja siitä pidempi versio. Sitä ennen toivon pääseväni tuonne http://oikeareitti.net/maastotriathlon/. Tuo uusi fillari toivon mukaan vie homman uusiin ulottuvuuksiin! Märkäpukua olen edelleen vailla. Jos sitten ensi kesänä löytyisi budjetista märkäpuvun mentävä aukko. Nuo lyhyet matkat vielä menevät ilman märkäpukua, mutta jos halajaa pidemmälle reissulle niin ei ainakaan minulla ole asennetta hoitaa uintiosuutta ilman märkäpukua. Jos sekin sattuisi jonkun ihmeen kautta löytymään ensi talven aikana käytettynä! Juuri alle 300 euron ei kaupasta käypää pukua löydy ja oikein hyvien pukujen hinta kiipeää yli 600 euron. Toki ne kuuleman mukaan tuovat uintiin jopa 25%:n lisätehon...

Sinänsä mielenkiintoista on ollut tämän kevään aikana huomata, miten paljon plussaa neljän vuoden joogailut ovat tuoneet eri lajien tekniikoihin. Vaikka on ollut pitkä tauko vähän jokaisen lajin kohdalla, niin kaikkien tekeminen tuntuu helpommalta nyt kuin koskaan aiemmin. Ja aiemminkin  tein pilates-tyyppistä harjoittelua, lihaskuntoa ja pidin kuntosaliharjoittelua sisältäviä voimapainotteisempia jaksoja harjoittelussa. Venyttelyä ja liikkuvuusharjoittelua unohtamatta. Keskivartalon tuki on ihan eri tasolla ja ainakin osittain pikkuhiljaa pahimmat ikijumitkin ovat lähteneet avautumaan. Se taas tekee liikkumisesta niin paljon irtonaisempaa ja toivon mukaan myös vähentää rasitus- ja muiden urheiluvammojen riskiä. Jumi ei ole voimaa. Puhumattakaan siitä, miten yleinen kehotietoisuus on kehittynyt. Kun vielä olen aloittelijatasolla joogassa niin mielenkiinnolla odotan, mitä se tulevaisuudessa tuo tullessaan!!

Vaikka minulle jooga on ennen kaikkea henkinen tie ja elämäntapa, uskaltauduin nyt tässä hieman käsittelemään sitä puhtaasti fyysisen harjoittelun näkökulmasta. Ei kait se sentään synneistä suurin ole... Sellainen hauska asia muuten juontui tuossa mieleen, että jo lukioaikana olin kiinnostunut sekä joogasta että triathlonista. Silloin en päässyt kummassakaan haaveilua pidemmällä, mutta mitä ilmeisemmin ovat jääneet jonnekin mielen syövereihin itämään. Tässä jos jossakin uskon siihen, että kaikki asiat tapahtuvat siloin kun niiden on oikea aika tapahtua!