Tämä ilta minulla meni Alinan ensimmäisen jalkapalloturnauksen merkeissä. Alina on ihan liekeissä tuosta jalkapallosta. Kahden harjoituskerran tuomalla varmuudella hän on vakuuttunut kyvyistään maalivahtina ja joukkueen pojat saivat pysyä kentällä (vai miten sitä pitäisi sanoa??) kun meidän neiti kerta toisensa jälkeen saapasteli maalille. Lopputulos taisi olla jotain 15-2 vastustajan hyväksi, mutta eipä se menoa haitannut. Tämän kanssa oli hienoa lähteä kotiin:

Kuten kuvasta saattaa päätellä, kunnon rankkasade yllätti kesken pelien, mutta se ei pelaajia haitannut. Aikuiset toki pakenivat sadesuojiin ja varjojen alle.

Hiukan joutui aikatauluja laatimaan tälle iltaa. Hieman etupeltoon pois töistä, kotiin pakkaamaan eväsreppu ja hakemaan kamat, lapset hoidosta ja auton keula kohti Voikkaata. Katsomossa hoideltiin sitten päivällinen retkihenkeen:

Työkaveri tiesi kertoa, että samaisella kentällä on Sami Hyypiä aloitellut uraansa. Tästä on hyvä pienten ponnistaa:

Voihan se olla, että äitikin lähtee vielä tänä kesänä kokeilemaan Valkealan naisten harrastejoukkueen mukaan, jos jostain vain sopiva väli löytyy. Jotenkin pallopelit ovat aina olleet minulle se liikunnallinen epämukavuusalue, jolta olen pysynyt tiukasti poissa. Ehkäpä sitä...