Minä ja vaatteet on yhdistelmä, josta ei juuri kerrottavaa ole. Minulta puuttuu se yleisnaisellinen geeni, joka jollakin tavalla liittyy estetiikan kaipuusen tai jotain muuta sellaista. Suvussa ko. geeni toki on ja sekä siskoni että äitini ovat täysin eri maata. Toki minusta on kiva, kun ympärillä on kivasti pukeutuneita ihmisiä. Itse vain en millään jaksa panostaa ko. asiaan saatika juosta vaatekaupoissa. Nyt kun aloin kelailla asiaa itse asiassa tajusin, että kiinnitän aika paljonkin huomiota muiden ihmisten pukeutumiseen ja ulkonäköön. En mitenkään arvostellen vaan ihan mielenkiinnosta tyyliin "onpas kivasti yhdistellyt" tai "hänelle tuo sopii, mutta ei ikinä minulle". Iso osa omista vaatteistani on tavalla tai toisella kierrätyskamaa vaikken kirpputoreilla juoksekaan. Katri: oletkos viime aikoina siivoillut vaatevarastoja? ;D

Sattuneesta syystä urheiluvaatteet kiinnostavat kaikista eniten, mutta niidenkään kohdalla ulkonäöllä saatika merkillä ei juuri ole väliä. Kunhan niitä on riittävästi ja soveltuvat hyvin käyttötarkoitukseensa. Myös kestävyys on tärkeää. Tänään aamulla selailin erään saksalaisen "halpaketjun" mainoslehtistä ja hoksasin, että tänään oli tulossa erä urheiluvaatteita myyntiin. Olen kuullut paljon positiivista noiden tuotteiden hintalaatusuhteesta ja itselläkin on yhdet juoksutrikoot jo ennestään. Ne vain ovat piirun verran pienet, joten jääneet aika vähälle käytölle. Juostessa menevät mutta joogatessa eivät. Materiaali tuntuu hyvältä ja malli noin muuten. Niiden kestävyys vain on vielä kysymysmerkki, mutta hyvin ovat kuosinsa tähän asti pitäneet. Ko. kauppa sijaitsee toisen työpisteeni lähellä ja tänään vaihtaessani asemapaikkaa poikkesin sinne ja mukaan lähti koko repertuaari eli toppi, pöksyt, kaksi paria sukkia sekä rintsikat. Sukkia lukuunottamatta kamppeet pääsivät kotona heti testiin pienessä pihajoogassa:

 

Myös tarjolla olleita 19,90 euron lenkkareita piti piruuttaan sovittaa jalkaan, mutta ne eivät todellakaan vakuuttaneet edes kävelykenkäkäyttöön. Ei tarvinnut hirveästi jäädä siinä kohdassa pohdiskelemaan. Jos vaatteiden kanssa on melkein sama, mitä pistän päälleni, niin kun tullaan urheiluvälineisiin, muuttuu ääni kellossa. En sinänsä halua pitää hienoja välineitä itseiarvoisena asiana. Sillä on kuitenkin iso merkitys, millaisella pyörällä polkee tai millaiset sukset on alla juoksukenkien merkityksestä puhumattakaan. Myös hyvä joogamatto on tosi iso juttu hyvin sujuvalle harjoitukselle. Ei ole kiva, jos matto karkailee alta hypyissä ja nostoissa.Aina se kallein ei kuitenkaan ole paras, vaan minusta on kiva tarkastella näitä asioita isoimmassa mahdollisessa mittakaavassa ja tutustua myös halpisversioihin. Ja miettiä, tarvitaanko jotain ihan oikeasti vai pärjäänkö ilman. Ja mitä äiti edellä sitä tytär perässä. Olen lupaillut Alinalle kunnon maastopyörää "jossain vaiheessa" ja esimerkiksi tämä olisi aika hieno peli:

Toki pitäisi osoittaa jotain merkkiuskollisuutta ja hankkia Trekki tai edes Spessu jälkikasvullekin. Mutta tuossa on sitä jotain...

Aiheeseen hyvin liittyy tänään postin tuoma nettiostokseni. En juuri harrasta heräteostoksia muuta kuin korkeintaan ruokakaupassa, mutta nyt haksahdin. Triathlon on niitä lajeja, joiden harrastajilla on usein lähes tunnustuksellinen suhde lajiinsa. Tunnistan tämän piirteen heräilevän myös itsessäni. Tämä paita kuvaa asiaa hyvin:

Mukavana hyvänmielenlisänä Australialaisesta verkkokaupasta oli lähetetty paketin mukana käsin kirjoitettu kortti:

Sitä se on. Pyhä kolminaisuus. Trianga.