Melkein oli lautanen tyhjä ennen kuin hoksattiin kamera kaivella esille...

Meillä miehen intohimoisen metsästysharrastuksen ansiosta viime vuosina on totuttu syömään riistaa aika monenlaisissa muodoissa. Ja aina pitää kokeilla kaikkea kivaa uutta. Erilaisissa yrttimarinadeissa liotetut ja grillin kautta käytetyt riistalihat kuuluvat luonnollisesti kesään ja useimpina juhannuksina on grillistä löytynyt peuraa. Yleensä pienempien riistalintujen koivet ja siivet ovat menneet "teurasjätteeksi". Joskus niitä on haudutettu leivinuunissa padassa. Nyt Ville keksi pistää pakastimesta löytyneet telkän ja heinurin kovet & siivet grilliin ns. parempien lihojen lisäksi. Ja tadaa! Uusi huippujuttu eli wild wingsit oli keksitty. Tokihan joku on varmasti jotain tuollaista joskus kehitellyt, mutta meille tämä oli uusi juttu. Yam, nyt ei enää tuo "roskaliha" mene haaskalle vaan jää odottelemaan grillikautta.

Tänään tauti oli sen verta antanut periksi, että uskaltauduin lähtemään juhannusajelulle. Kovin nenä vielä vuosi, mutta muuten oli olo hyvä. Selänpään 43 km:n lenkin sain heitettyä ja tässä tilanteessa olin siihen oikein tyytyväinen, vaikka alkuperäisissä suunnitelmissa oli saada pidempi lenkki juhannuksen seutuun tehtyä. Tässä mäessä flunssan kiusaamat hengitystiet tosin joutuivat hieman koetukselle, mutta yllättävän hyvin nousu meni lopulta:

Minulle ehkä maailman ihanin ja paras tuoksu on helteisen mäntymentsän tuoksu. Nyt sain nautiskella tuosta tuoksusta ja lisäksi hienoista maisemista:

Joogassa on ihan normaalia, että joskus saattaa itku tulla kesken harjoituksen tai harjoituksen päälle kun lukot aukeilevat. Tänään noita maisemia katsellessani ja tajutessani, miten paljon rakastan näitä juttuja, purskahdin itkuun. Jotain taas aukesi sisällä. Sinänsä olen hyvinkin tyytyväinen taukooni kestävyysurheilun parissa, koska se  nimenomaan yhdessä joogan kanssa on saanut minut suhtautumaan asiaan ihan uudella tavalla. Toisaalta nyt viimeistään tajusin, että hikoilu kaikenmaailman puskissa on osa minua eikä minun kuulukaan yrittää ravistella niitä pois elämästäni. Kunhan vain en päästä sitä egon pirulaista niskan päälle pauhaamaan juttujaan siitä, että kehittyminen ja kilpaileminen olisivat tärkeitä juttuja....