Jotkut asiat on ja pysyvät...

Siitä kerkesi sitten kaksi vuotta kulua, kun olen viimeksi käynyt kotiseuduillani Kainuussa ja Kajaanissa. Uuden työsuhteen myötä lomat ovat olleet vähissä ja viikonloppuretket Kajaaniin meidän pesueen kanssa eivät ole inspiroineet... Viime viikon torstaina pakkasin mukelot ja paljon kamaa autoon ja hurautin Kajaaniin. Kouvola-Kajaani-välillä keksin uittaa lapsia Kuopiossa Iso-Valkeisen rannalla. Teki hyvää meidän retkueelle. Itsekin uin muutaman kymmenen metrin pätkän sekä venyttelin lämpimässä rantavedessä. Yleensä saan joka paikan jumiin vähänkin pidemmillä ajomatkoilla ja tämä taukojumppa teki terää minulle!

Pieni tauko oli paikallaan

Olen näitä lomaviikkoja reissuineen suunnitellut treenien osalta niin, että Valkealassa ollessa käyn polkemassa ja maakuntakierroksilla juoksen ja joogaan. Matto ja lenkkarit kulkevat aika paljon helpommin mukana kuin pyörä. Uimassa yritän käydä vähän siellä sun täällä kuten edellisestä kappaleesta voi jo päätellä.

Heti perjantaina aamusta suunnistin Kajaanin Vimpelin vaaralle juoksentelemaan. Kyllä noissa paikoissa on minulle aimo annos nostalgiaa ja hyvin ovat muistissa nämä reitit.

Tasapainossa -blogin Terhi on kovasti hehkuttanut porrastreenejä Kouvolan hyppyrimäellä. Kouvolan portaisiin en vielä ole saanut luitani raahattua, mutta tuolla Vimpelissä hyppyrimäki oli ihan siinä hollilla, joten pakkohan ne lenkin päälle oli käydä kipuamassa! Hienot oli maisemat sieltäkin, vaikka Kajaanin rakennelmat taitavat olla vielä Kouvolaakin vanhempaa vuosikertaa...

 

Yritin ikuistaa itseni Vimpelin urheilukeskuksen kera, mutta pääosaan pääsi minun punainen otsa...

Myös lauantain lenkkeilyt hoidin Vimpelissä. Sunnuntaina suunnistimme Alinan kanssa Sotkamoon suunnistamaan.  Tai ainakin tutustumaan kyseiseen aktiviteettiin. Sotkamossa juuri aloiteltiin Kainuun rastiviikkoja sekä suunnistuksen MM-kisoja. Kouluaikana tykkäsin kovasti suunnistuksesta ja olin varmaan ainoa meidän luokalta, joka oikeasti halusi sitä tehdä. Koskaan en kuitenkaan ole suunnistusta harrastanut, mutta iltarasteille osallistumiseen minulla on ollut hyvä kymmenvuotissuunnitelma. Tai taitaa olla kaksitoista vuotta siitä, kun ekaa kertaa asia on mieleeni tullut. Nyt aloitin tuon suunnitelman toimeenpanon osallistumalla Alinan kanssa lapsiperheille tarkoitetulle rastireitille. Ehkä tästä on helpompi lähteä sinne iltarasteillekin.

Alina leimaa elämänsä ensimmäistä rastia

Täytynee todeta, että paremmin "kouluajanmuistoista" suunnistuskartta minun käteen istuu kuin punasavi, johon törmäsin viime talvena aikuinen-lapsi-käsityötaidekerhossa...

Kyllähän kyseessä oli melkoiset kestävyysnylkkyjen herättäjäjuhlat eli toisin sanoen ihan minun juttu!! Ensi kesän Kajaanin reissu taitaa ajoittua niin, että pääsen kunnolla osallistumaan tuonne. Kisamuistoina tällä kertaa oli rannekukkarot, jotka meille molemmille tulivat tarpeeseen. Sinne saa näppärästi puhelimen mukaan, jotta voi kuvailla vaikka pururatoja jotain blogia varten tai muuta..

Ennen varsinaisia suunnistuksia poikkesimme Vuokatin kisakylässä, jossa meinasin mennä sekaisin. Monia urheiluliikkeitä, joissa oli ensisijaisesti myynnissä urheiluvarusteita! Taas oli joku korkeampi johdatus mukana ja löysin sieltä itselleni 69 eurolla Asicsin Gel-Cumulukset. Jotain tehdasmalleja siellä myytiin noin halavalla ja vaikken ole ikinä aiemmin edes mallaillut tuota kenkää jalkaani, niin se oli kuin valettu minulle. Minulle tärkein (ja käytännössä ainoa) kriteeri juoksukengälle on se, että "se ei saa tuntua miltään jalassa" ja nuo kengät täyttivät todellakin tuon kriteerin. Lisänä Vuokatin Intersport Piipposen asiantuntevat myyjät, jotka todellakin ymmärtävät jotain siitä, mitä ovat tekemässä ja myymässä. (Tämä ei ollut maksettu mainos vaan ihan ilmainen!) Alinalle lisäksi ostimme pitkät juoksutrikoot syksyksi. Tokihan se tärkein koulua aloittavan lapsen varuste on juoksutrikoot..

Maanantaina minun uudet tossut suorastaan lennättivät minut tänne:

Pöllyvaara on minulle se kaikkein tutuin ja rakkain paikka! Ja sieltä löysin tuon ylimmäisessä kuvassa olevan vanhan opinahjoni Linnan lukion "postilaatikon" jossa oleviin vihkoihin on aika monta sukupolvea tainnut puumerkkejään vääntää. Alla olevasta metsiköstä on taidettu aika monta rastia aikanaan etsiä:

Minulla ei aikuisiällä ole oikeastaan koskaan niin sanotusti "pistänyt" juostessa. Nyt tuolla Pöllyvaarassa hölkätessäni mieleeni tuli lukion poikien liikunnanopettaja Ruuskasen Pekka ja sekuntti siitä alkoi mahaani pistää. Heh! Ilmeisesti kehooni on jäänyt jäänyt joku muinaismuisto koulun liikuntatunneista, koska silloin tuo juoksun aikainen pistäminen oli ihan tuttu juttu. Enkä taida olla ainut...?

Pöllyvaaraan juostessa oli pakko käväistä pyörähtämässä Kajaaniin linnanraunioilla. Koska asuimme aivan tuossa lähellä, tuolla tuli lapsuudessa pyörittyä paljonkin. Nyt en uskaltautunut kokeilemaan, vieläkö tuonne kaltereiden taakse olisi mahtunut menemään:

Ja näissä maisemissa ystäväni Liisan ja Katri-siskon kanssa vedettiin monet umpihankihiihtotreenit:

Sitten vielä vähän loppuverkkaa. Kotimatkalla ei käyty uiskentelemassa, mutta lasten verrytellessä erään laajalle levittäytyneen "taukopaikkaketjun" pesäkkeen telineissä päätin itse vähän venytellä ja näin oli taas harrastettu oikeaoppista perheliikuntaa ja matka jatkui.

 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin kuittaa Kainuu, seuraavaksi reenataan Satakunnassa :-)

Kuulkaa korpemme kuiskintaa...

 

...jylhien järvien loiskintaa.