No nyt on takana kesän toinenkin maakuntakierros, joka puolestaan suuntautui länteen ja tarkemmin ottaen Satakuntaan. Tällä kertaa matkaa tehtiin koko perheen voimin. Isännällä oli viime viikonloppuna ampumakisat Säkylässä joten perjantaina hurautettiin Säkylään kaveriperheen luokse. Jenni ja Hannu ovat myöskin melkoisia urheiluenthusiasticseja ja mitäs ihmettä rouvat tekivätkään heti ensimmäiseksi? No lähdettiin lenkille tietysti!

Ai kun oli kiva lähteä lenkille hyvän ystävän kanssa!

 

Ja vähintään yhtä hauskaa oli vielä lenkiltä palatessakin!

Käytiin juoksemassa Huovinkankaan maisemissa ja harjulta oli aivan upeat näkymät! Ikävä kyllä ei ollut minkäänlaista kameraa mukana noiden maisemien kuvaamiseen. Tarkoitus oli käydä siellä toistamiseenkin kameran kanssa, mutta se jäi suunnitelmaksi viikonlopun vilskeissä. Kun molempia perheitä on siunattu kolmella lapsella - kaikki iältään 2-8-vuotiaita - oli meno sen mukaista!

Koko komeus välipalalla

Kotioloissa en ole pitkään aikaan raskinut käyttää koko päivää keittiöpuuhiin, vaikka se hauskaa olisikin. Aina vain on niin paljon muitakin tekemättömiä asioita. Lauantaina Jenni oli töissä, Ville ampumassa ja me Hannun kanssa pyöritettiin tuota suurperhesimulaattoria. Toisin sanoen sain tässä hyvän mahdollisuuden kokkailla oikein sydämeni kyllyydestä. Aamusta aloin tekemään ihan perinteistä jauhelihakeittoa. Koska syöjinä oli kuusi erilaisin ruokamieltymyksin varustettua lasta, päätin pilkkoa sellerin, palsternakan, sipulin ja purjon TOSI PIENIKSI:

Ei pilkottua vaan silputtua keittovärkkiä...

Hyvin upposi keitto kaikille eikä isosta kattilallisesta jäänyt kuin liemet pohjalle. Talon isoille tytöille vein tuliaisiksi Prinsessojen keittokirjan. (Ai minäkö yritän aivopestä muidenkin lapsia ruokafanaatikoiksi...?) Ko. kirjasta päätettiin tehdä sovellus Merenneidon boolista porukalla. Päätin reseptistä poiketen tehdä hedelmistä samalla jääpaloja ja sehän oli lapsista tosi hauska juttu. Eli ei muuta kuin nilviäiset pilkkomaan jotta saatiin hedelmät pakastimeen ajoissa.

Lapsityövoimaa

Pienen keskipäivän hölläilyn jälkeen jatkettiin. Vuorossa oli päivällisen valmistelua eli kermaviilikastike maustumaan, grilliin suunnitellut lohifileet marinadiin ja salaatti valmiiksi. Ja sitten lapsille luvatun mustikkapiirakan tekoon. Tai siis ennen kaikkea olin luvannut, että tehdään yhdessä se mustikkapiirakka. Isot tytöt olivat käyneet reippaasti hakemassa läheisestä metsästä tarvittavat mustikat. Kun aloin valmistelemaan mustikkapiirakan valmistusta, tajusin, että en millään saa siitä kunnolla tekemistä kaikille neljälle apukokille. Tai siis viidelle. Meidän Annihan haluaa tehdä kaikkea sitä mitä vanhemmatkin lapset. Piste. Töistä kotiin palannut Jenni siihen keksi, että voisi tehdä kaksi piirakkaa ja mehän tehtiin. Kaikkia viittä en kerralla ottanut keittöön vaan jaoin vuorot ja yksi tai kaksi kerrallaan otin heitä touhuihin mukaan. Lopulta kaikki saivat riittävästi kokkailla. Erityismaininnan saa Alma 5-v, jonka kanssa taidetaan kokkailla jatkossakin yhdessä :-)

Yllättäen halusin tehdä piirakkani spelttijauhoista

"Merenneidon booli" maistui oikein hyvälle mustikkapiirakan kanssa

Kun alkuillasta Jenni ja Hannu lähtivät käyttämään koko pesuetta uimassa, kokilla tippui kauha altaaseen ja hän sipsutteli tertsille vetämään lonkkaa:

Tarkoittaahan lehden artikkeli "Rentous tuo tehoa" tätä asetelmaa? ;-)

Monet ovat kehuneet Kalevalaisten jäsenkorjaajien käsittelyitä ja itsekin olen sellaisesta käsittelystä haaveillut. Jenni on nyt opiskellut kyseistä hoitomuotoa ja sunnuntaina pienimmäisten ollessa päikkäreille Jenni käsitteli minun jalat. Olen itsekin jo tiedostanut koipieni eriparisuuden, jonka Jenni hoidon myötä vahvisti.

Viime kesänä minulle alkoi tulla vasemman etureiden alaosaan mystisiä kramppimaisia tuntemuksia. Ne tulevat yhtäkkiä, hävivät nopeasti ja sattuvat ihan pe...sti. Koskaa ne eivät tule rasituksessa vaan ennemminkin levossa ja erityisesti istuessa. Millään googletuksella en ole löytänyt vastaavaa. Viime viikonloppuna nuo kohtaukset taas astuivat kehiin ja hoidon jälkeen äityivät tosi pahoiksi. Hmmm... Muuten hoidon jälkeen olo oli ihana, mutta iltaa kohden tosi väsynyt ja viluinen kuten asiaan kuuluu.

Suununtaina illalla isännän pyssyttelyjen jälkeen ajeltiin Poriin appivanhempien luokse kyläilemään. Anoppi on fysioterapeutti ja kun juttelin hänen kanssaan tuosta reidestä, esitti hän epäilyksen siitä, että voisi olla kyseessä jonkinmoinen verenkiertohäiriö. Sain häneltä kokeiltavaksi UMG:n Karmppimix-eteeristä hoitoöljyä ja se hieman helpotti tilannetta reiden kanssa mutta ei kokonaan. Maanantain pidin mahdollisimman rauhallisen päivän kaikesta fyysisestä aktiivisuudesta Jennin ohjeiden mukaan. Tiistaina reiden kramppailut vain jatkuivat ja muistelin, että joskus olen saanut siihen helpotusta tosi kovalla juoksutreenillä. Tiistaina illasta sitten päätin lähteä kokeilemaan mitä koipi tuumaa kunnon VK-vedoista. Alkulämmittelyt + 4*1000 m tiukkaa tekemistä + loppuverkka. Mitään ei tuntunut juostessa eikä ole tuntunut sen jälkeen. Rasituvamma ei ainakaan taida olla kyseessä... Nyt sitten seurailen mitä tapahtuu reidelle jatkossa ja auttavatko VK-vedot jatkossakin vaivaan. Tai ehkä niitä pitäisi tehdä riitävästi koko ajan ennaltaehkäisevinä harjoituksina!

Täsä oli hyvä huudattaa anaerooppista kynnystä