Kuten olen jossain vaiheessa aiemmin tuonut esille, meidän isännällä on ollut tässä käynnissä viiden vuoden kevyt opiskeluperiodi. Hän on "täydentänyt" opistoupseerista sotatieteiden maisteriksi eli upseeriksi. Käytännössä kyseessä on ollut täysi maisterintutkinto, jonka suorittaminen on pitänyt miehen reissussa ison osan ajasta. Milloin Helsingissä ja milloin Lahdessa. Välillä taisi olla viikot Lappeenrannassakin. (Viikonlopuista ja vapaapäivistä metsällä ja ampumakisoissa en virallisesti mainitse tässä mitään...) Melkoinen semiyhrutistus tässä siis on takana, mutta ilmeisesti meillä jossain vaiheessa on ollut liikaa kahdenkeskistä aikaa kun tuo pikkuinen Anni on tällä välin porukan jatkoksi pusattu. Onneksi pari vuotta sitten saatiin minun äiti tänne Valkealan suunnalle avuiksi, en halua edes ajatella, mitä tämä olisi ollut ilman hänen apujaan.

Tänään herrasta siis on tullut virallisesti upseeri ja huomenna on viimeinen virallinen "koulupäivä" ja ensi viikolla hän alkaa hoitaa virkaansa taas Vekaranjärvellä. Nyt voisi siis ajatella, että "isi muuttaa takaisin kotiin". No sotilaan elämä on sotilaan elämää. Katsaus syksyn kalenterimerkintöihin kertoo karua kieltään. Jos tuosta kuvasta jotain selkoa saa, niin siinä olevat "janat" on isännän reissuja. 2.9. herra palaa työelämään joka alkaakin 5 päivän mittaisella ampumakisalla Sodankylässä. Seuraavalla viikolla on vuorossa 4 vuorokautta ihan perinteisissä sotaharjoituksissa ja siitä taas seuraavalla viikolla 4 vuorokautta Virossa ampumakisoissa. Revi siitä sitten. Ja tässä ei ole viikonloppumenoja mukana joita näin jahtikaudella riittänee.

Ei taida homma hirveästi muuttua, mutta jospa se edes vähän helpottaisi. Jossain vaiheessa. Kuitenkin esim. 60 sh-vuorokautta vuodessa on jo aika hyvä määrä nykyisin. En ole minään vuonna laskenut, kuinka paljon noita sotaleskivuorokausia on kertynyt, mutta vähintään yhden ykkösen tuon 60:n eteen voi keskimäärin pistää. En ole nyt ihan varma mitä yritän tällä postauksella sanoa. Ehkä tämä vain on jonkinlainen Vuodatus... No joka tapauksessa nyt jännätään millaiseksi elämä tässä kehkeytyy ja miten se vaikuttaa Projekti Puolimatkaan.

Niin, ja lisäksi puolentoista viikon lentsunkarttamislevon jälkeen kävin tänään juoksemassa kun sain mummin lapsenlikaksi ja lähestulkoon v...ksi meni sekin. Ei ollut keho vielä yhtään yhteistyöhaluinen. Nyt vaikenen ja menen pesulle ja nukkumaan ettei ala ihan ärräpäitä satelemaan...