Selänpäästä bongattu hieno "auringonkukka-aita"

Triathlonpuuhailujen tiimellyksessä on joogaillut olleet todellakin vain joogailuja kesän ajan. Eli hyvin epämääräistä vähän niin kuin sinne päin toimintaa ennen muita urheilutreenejä. Nyt on tarkoitus pikku hiljaa lisätä asanan tekemistä. Toki kelit tässä vaiheessa vielä vaikuttavat asiaan eli kelien mukaisesti mennään. Mutta vähintään kerran viikossa pitäisi rauhoittua tekemään ihan puhtaasti asanaa. Eilen sain tehtyä seisomasarjan, kaikki loppuliikkeet ja ennen kaikkea loppurentoutuksen, joka on hyvin oleellinen osa oikeaoppista ja tehokasta harjoitusta. Sekä päästä että kropasta jossain määrin huomasi, että vähissä on jooga ollut. Toisaalta ei mitään sellaista, jota en parissa viikossa saisi takaisin uomiinsa. Vähän oli jo päässyt unohtumaan se ihana rento ja irtonainen olo, joka hyvän harjoituksen päälle tulee. Tällä kertaa jopa sain rauhassa siitä nautiskella, kun ei heti matolta poistuessa tullutkaan piiritetyksi "äiti,äiti" huudoilla.

Tänään sunnuntaina olin päättänyt ottaa uusiksi alkukesäisen Verlan lenkin. Jos nyt menisi paremmin. Aamu oli kolea eikä Forecakaan luvannut aamupäivälle kuin viittätoista astetta ja mahdollista sadetta. Kun alla on nuo helteet, niin jotenkin oli vaikea keksiä, missä varustuksessa nyt lähtisi tien päälle. Päädyin pitkähihaiseen yläosaan ja lyhyeen alaosaan. Lisäksi pistin saunan ajastimella päälle, että jos kovin kylmissään olen kotiin tullessa, niin pääsen suoraan saunaan. No eihän se talvi vielä tullut ja kotimatkalla jouduin jo käärimään hihoja ylös. Lisään ostoslistalle ainakin irtohihat, niin. Vaikka mieluummin yleensä teen lenkkejä enkä aja eka pisteeseen A ja palaa takaisi samaa reittiä niin tuo Verlan reitti ainakin tekee poikkeuksen. Siellä on sen verran kivat maisemat Selänpään kautta mennessä, että mieluummin katselen ne saman reissun aikana kahdesti kuin lähden Heinolan tielle sompailemaan rekkojen keskelle.

Otoksia kyseiseltä "maisemareitiltä" - huonommatkin voisivat olla!

Tänään polkiessani ja kuvaillessani tulin ajatelleeksi, että olisin tosi huonoa lenkkiseuraa jollekin tosissaan ajavalle (äijä)köörille. "Hei pojat odottakaas! Täällä on tosi nätti päivänkakkara. Otan siitä ihan nopsaa kuvan..." Nyt pääsin Verlaan turvallisesti. Jätskikioski ei ollut vielä auki eikä itse asiassa jätskiä oikein tehnyt mielikään, joten menin tutkimaan Makasiinikahvilan tarjontaa. Tarjolla olisi ollut ihanan näköisiä lohileipiä, jollainen kahvikupillisen kanssa olisi ollut aika maittavaa evästä. En vain ole varma, mitä minun maha kesken lenkin olisi moisesta sanonut, joten päädyin testaamaan tätä:

Tuo oli oikein hyvä valinta. Vaikkei ihan e-kooditon tuote olekaan, niin maku ja väri ovat puhtaasti peräisin mansikkamehusta ja sokerista. Pieni annos nopeita hiilareita kesken pyörälenkin ei haittaa ollenkaan.

Limskan nautiskelun ohella katselin vähän ympärilleni vaikken tälläkään kertaa varsinaisiin näyttelyihin ja museoon tutustunut.

Makasiinikahvila

Joku huvimaja kahvilan vieressä

Järvimaisema kahvilan pihalta

Tämän loppukesän kukkaloiston suunnitellut ja hoitanut puutarhuri taitaa ymmärtää jotain työstään

Verlan putiikit eivät kaikki olleet vielä auki

Minä vaan niin tykkään männyistä, ei mulla muuta

Kotiinkin pääsin tältä reissulta ehjin nahoin ja pyörin. Varsinaista ajamista tuolle 55 km:n lenkille tuli rapiat pari tuntia. Vettä en saanut niskaan, mutta silti oli mukava painua kotosalla suoraan saunaan lämmittelemään lihaksia, joissa neljä perättäistä treenipäivää alkoi jo tuntumaan.

Alla oleva tökötti on minulle tuttu jo teinivuosien hevostyttöajoilta. Silloin tätä linjamenttia siveltiin heppojen jalkoihin. Nykyisin hoidan sillä omia lihaksiani erityisesti kovien / pitkien harjoitusten jälkeen. Suosittelen! Hyvä hinta-laatu-suhde. Tänään saunan päälle tein itselleni "linimenttihoidon".