Noin puolitoista viikkoa sitten yhtenä yönä joku iski puukon minun niskaani, eikä ole vieläkään sitä sieltä pois ottanut. Sen verta on asia ärsyttänyt, etten ole jaksanut edes blogia päivittää... Treenailtua on tullut tässä enemmän ja vähemmän. Uskon, että etenkin tällaisissa vaivoissa liike on lääke, kunhan onnistuu annostelussa. Se voikin sitten olla helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin ihmiselle, jonka mopo ei näissä treeniasioissa aina meinaa pysyä hyppysissä kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta.

Isäntä on aikanaan pesäpalloporukoissa tullut tutuksi tällaisen tökötin kanssa:

Tätä "kapsakaania" on meidän taloudessa sivelty kipeisiin selkiin niin kauan kun on yhtä pidetty. Kummallakaan ei koskaan ole ollut hajua, mitä aine pitää sisällään. Sen verta on heikko meidän venäjänkielen taito enkä ole saanut aikaiseksi viedä putkiloa kenellekään suomennettavaksi. Varastoja on täytetty esimerkiksi Pietarin reissulla. Mukavasti se poltteloo ja helpottaa kipua. Se sentään on ymmärretty, että silmiin ei kannata hieroa ja paperilla kannattaa levittää. Nyt kaivelin taas putkilon esille ja silmiini osui chili -paprikan kuva. Pieni sisäinen fytoterapeuttini heräsi horroksesta samoin tein ja kaivelin esille tämän kasvilääkinnän raamattuni:

Chilin sisältämä kapsaisiini kivun leivityksessä on tullut minulle jo ennestään tutuksi ja nyt piti tarkistaa mitä Mr. Duke asiasta sanoo. Tuossa Duken kirjassa chili tuntuu olevan tärkeimpien kasvien joukossa, sen verta monessa kohdassa sitä on nostettu esille. Selkäkipuun liittyvässä kohdassa Duke nostaa chilin ykköseksi selkäkipua ehkäisevien ruoka-aineiden joukosta. Duken mukaan kapsaisiini tukahduttaa väliaikaisesti ns. P-aineen, joka välittää hermostossa kipuaistimuksia. Tähän siis perustuu ensisijaisesti tuon "kapsakaanin" teho. Chilissä on myös ns. COX-2-estäjiä, joilla on tulehdusta lievittävä vaikutus. Tuolla on hieman suomenkielistä tutkimustietoa kapsaisiinista : http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo94348.pdf

Nopean googletuksen perusteella en löytänyt suomessa käsikaupassa myytävää kapsaisiinivoidetta. Ainoastaan erikoisluvalla myytävää reseptitavaraa näyttäisi olevan tarjolla. Mutta ehkä jatkossa ei tarvitse turvautua naapurin tuomisiin vaan tuota on helppo valmistaa itse. Ei muuta kuin murskattua chiliä tavallisen ihovoiteen joukkoon. Tai jos laiskottaa, niin sitä murskattua chiliä voi jopa hieroa suoraan kipeään kohtaan. Miten tahansa chiliä tai siitä tehtyä voidetta käsittelee, kannattaa olla ehdottoman varovainen. Kuten Duke toteaa, silmiin, suuhun tai nenään menneen chilin aiheuttama kipu voi olla yhtä tuskallinen kuin lievitettävänä oleva kipu!

Uintitreenistä eikä juoksusta niska sen kummemmin kiukustunut, joten viime sunnuntaina uskaltaduin maastopyörälenkille. Kuten jo ennakkoon aavistelin, niin se oli virhe. Parin tunnin jäkitys ei ollut niskalle hyväksi vaikkei itse suoritusta tietenkään tuo kipu haitannut. Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä niska oli tulessa eikä liharelaksanteista ollut mitään apua. 1200 mg  ibuprofeiinia helpotti lopulta kipua sen verta, että sain nukutuksi. Tiistaina sitten päädyin jo menemään fysioterapeutille, kun tuntui, että homma ei etene mihinkään vaikkei sentään sunnuntain kaltaista olotilaa uudestaan ilmaantunut. Ja jumppaamaanhan minut pistettiin. Mikä tässä nyt noloa on, niin sain samat jumppaohjeet, jotka olen häneltä saanut jo muutama vuosi sitten. Tuo niskan jumppaaminen vain on ööö... jäänyt vähän vähemmälle. Siis ihan vähän. Ai eikö joogan asanaharjoitus olekaan lääke kaikkiin maailman vaivoihin? Nyt sain itseni kiinni verekseltään taas tästä joogeille aika tutusta ajatusmallista. Joskus on jopa innokkaimman joogailijan hyvä ottaa lakki käteen ja katsoa, olisiko jostain joogamaton ulkopuolisesta jutusta hyötyä johonkin vaivaan. Nyt yritän sitten terapioida niskaani saamieni ohjeiden mukaan. Kuulin myös saman virren, jonka olen monesti joogaopettajiltakin kuullut. "Liikkuvuutta ihan riittävästi, pitää vahvistaa lihaksia." Hitto, koskeeko se minun niskaakin? Mitä ilmeisemmin ja ehkä juuri erityisesti sitä.

Tänä viikonloppuna meillä Kouvolassa on Hanne Sydänmaa pitämässä joogakurssia ja vähän jännitti, kannattaako tuon niskan kanssa lähteä kurssille. Ilmeisesti jumppaaminen on alkanut tehota ja tänä aamuna niska oli parempi kuin kertaakaan tänä aikana. Aamulla ennen kurssia jumppasin niskat pariin otteeseen. Harjoitus tuntui tosi hyvältä heti alkuun, mutta maltoin olla varovainen enkä lähtenyt repimään koko ykköstä läpi. Mielen malttamista toki helpotti se, että isännän menojen takia piti kotona olla kurssilta puoli kymmeneen mennessä... Edelleen niskat tuntuvat hyviltä. Hieman vielä kipu muistuttelee itsestään. Katsotaan huomenna, millaisen harjoituksen päädyn tekemään. Hieman haaveilen koko ykkössarjan tekemisestä, mutta en nyt millään haluaisi tuota kipua enää takaisin. Ja jos jatkossa yritän pitää tuon niskajumpan mukana viikko-ohjelmassa vaikkei niska kipeä olisikaan.

Olen yrittänyt kovasti miettiä, mikä niskani tähän kuntoon sai yhtäkkiä. Fyyisesti ei ole mielestäni tullut mitään sellaista "uutta" kuormitusta, jota voisi selkeästi pitää syyllisenä. Toki jatkuva koneen ääressä istuminen voi hyvinkin olla syynä vaikka pyrin tasaisin väliajoin nousemaan ylös ja verryttelemään niska-hartiaseutua. Itse asiassa samana päivän kun niskakipu ilmeni, minulla oli "nettitreffit" toisen triathlonbloggarin kanssa. Ehkä jännitin noita treffejä... Joka tapauksessa oli kiva tutustua livenä samalla seudulla asuvaan nettituttuun, jonka kanssa meillä tuntuisi olevan tosi paljon yhteistä  http://hiilaritreenit.wordpress.com/  No vaikka kova olen jännittämään, niin ehkä tämä ei niskakivun syyksi kelpaa. Toinen - ja vakavammin otettava - ehdotus on muutama noina päivinä mieltä painanut työasia, jotka ihan varmasti ovat jossain määrin löytäneet tiensä minun niskoihin aiheuttaen siellä tällaisen vaivan.