Jotenkin minulle ei liikunnan harrastamisessa ole oikeastaan koskaan ollut ulkonäköasiat mukana kuvioissa. Toki se on plussaa, kun paketti pysyy jollain tapaa kasassa liikunnallisten harrastusten ansiosta. En väitä aina silloin tällöin vilkaisevani peiliin "sillä silmällä" mutta ilmeisesti olen niin vähään tyytyväinen ulkonäköasioiden suhteen, että tähän asti olen ollut tyytyväinen näkemääni ja jatkanut matkaa. En tiedä, onko soveliasta sanoa näin suoraan, mutta lähtökohtaisesti en vaihtaisi mitään omassa ulkonäössäni. Kyllähän naisen kuuluisi omata riittävää kriittisyyttä omaa ulkonäköään kohtaan... ;-) Pari senttiä pidemmät jalat olisi kivat ihan siitä syystä, ettei AINA KAIKKI HOUSUT OLISI LIIAN PITKIÄ.

Nykyinen fitness-buumi on kuitenkin saanut jopa minut välillä suhtautumaan ulkonäköön fitness-silmälasien läpi. Ei mitään vakavaa, mutta selkeästi kaikkialla pyörivät KISAKUNTOISTEN fitness-tytsyjen kuvat tuppaavat vaikuttamaan jopa minuun. No onneksi sentään tiedostan asian ennen kuin muuttuu vakavammaksi! Taannoin törmäsin juoksijalupaus Noora Toivon postaukseen blogissaan saman asian tiimoilta ja se toimi pontimena kirjoitella itsekin vähän asiasta. Sen verta kolahti Nooran kirjoittelut ja hänen kirjoituksensa saamat kommentit:

http://nooratoivo.blogspot.fi/2013/05/mina-en-ole-fitnessurheilija.html

Selkeästi minun mielestä samasta ämpäristä on pesuvesi löytynyt taannoiseen keskusteluun naishuippupikajuoksijoiden "liiallisesta lihasta".

http://www.lily.fi/blogit/fitness-fuhrer/ylimaaraista-pakaroissa-eli-olennaisuuksia-naispikajuoksijoista

Siitä h...n rasvaprosentista on kauniiden kuvien kautta tullut jonkinlainen palvonnan kohde vaikka useimmissa urheilulajeissa jopa maailman huipulla on tärkeämpiä asioita edelleen suorituskyky ja lajitaidot... Itselle on liikunnan tuoma nautinto se tärkein juttu ja seuraavana tulee sopiva suorituskyky. Kolmen pienen lapsen töissä käyvänä äitinä en halua edes puhua mistään huippuunsa viritetystä suorituskyvystä vaan semmonen mukavan sopiva riittää. Minulla ei varmaan ikinä riittäisi tahdonvoimaa harrastaa liikuntaa ulkonäön takia, sen verta mukavuudenhaluinen olen. Onneksi minun "mukavuutta" on poluilla, teillä ja milloin missäkin hikoileminen! Siinä mielessä olen syntynyt onnellisten tähtien alla.

Ehkä viimeisin askel liikuntafilosofiassani on ollut innostus erilaisten lajitaitojen kehittämiseen. Se tuo liikuntaelämään niin paljon lisää sisältöä. Hyvinä esimerkkeinä tästä jalkapallo ja luistelu, joissa olen taidollisesti ihan nolla, mutta hyvässä seurassa homma on hauskaa ja siinä sivussa ehkä jotain oppiikin ja keho saa taas uusia ärsykkeitä. Nyt Hutislaiset ovat kyselleet mukaan säbäilemään, mutta se on aina ollut minulle niin punainen vaate, jotta menee hetki ajatukseen totutellessa. Katsotaan mitä talvi tuo tullessaan... Kiva juttu on myös harrastaa lajeja, joita voi tehdä etenkin vähän isompien lasten kanssa yhdessä!

Toivottavasti nyt kukaan ei pahoittanut mieltään minun vuodatuksesta! Ymmärrän toki hyvin esimerkiksi liikunnan merkityksen laihduttamisessa ja monellehan se laihduttamisen kautta liikkeelle lähtö toimii ensimmäisenä askelmana. Siitä sitten kivutaan askel kerrallaan eteenpäin liikuntafilosofisilla portailla. Nämä olivat puhtaasti vain ajatuksia siitä, miten omalla kohdallani koen homman... Ei muuta kuin ylös, ulos ja lenkille, oli motivoivana tekijänä mikä tahansa! Ja muistetaan myös se riittävä palautuminen jottei homma mene överiksi.