Hölläilyä ja reippailua

Alkuviikko meni melkoisen kevennetyissä tunnelmissa treenien suhteen. Ei mitään varsinaista väsymystä ollut kehissä, mutta keho kertoi selkeästi, että nyt on hyvä ottaa rennosti, jos mielii välttää väsymyksen. No eihän siinä auttanut muu kuin uskoa kehoa ja antaa piut paut mielelle, joka yritti ehdotella tiukempaa treeniä. Maanantaina kävin vain kävelyreissun kaupassa rattaiden ja Annin kanssa. Tiistaina oli vuorossa luisteluharkat. Kauniit ja vähätuuliset kelit ovat saaneet minut haikailemaan vielä maantieajon perään ja keskiviikkona kävin pyörittämässä Kaunottarella 30 km:a hyvin verkkaiseen tahtiin. Torstaina isäntä lähti viikonlopuksi Urjalaan peurajahtiin, joten torstai ja perjantai olivat totaalilepopäiviä. Ja tämä on juuri se tekijä, jonka takia hinku alkuviikosta treenaamaan olisi ollut kova. Treenata pitäisi silloin kun siihen on mahdollisuus. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni. Nyt tiedän tehneeni oikean ratkaisun.

Perjantai-illaksi päätin järjestää itselleni ja lapsille oikein kunnon hölläilyillan. Näillä oli hyvä lähteä liikenteeseen:

Lapset ovat pitkään haikailleet Rölli ja kultainen avain -elokuvan perään, joten kävin sen hakemassa kaupasta. Ja samalla reissulla mukaan tarttui itselle punaviinipullo. Meillä ei lapsille ole varsinaisia karkkipäiviä vaan pidämme herkkupäiviä aina silloin tällöin tilanteen mukaan. Herkutonta elämää meillä ei tosin harrasteta. Mielestäni on vain parempi antaa usein jotkut pikkuherkut jälkkäreiksi kuin runnoa lasten elimistöä hirvittävällä sokerikuormalla kerran viikossa. En toisaalta oikein usko nollatolleranssiinkaan. Pelkään sen kostautuvan joskus myöhemmellä iällä... Ihan varsinaisten karkkien syömisen joka tapauksessa pyrin pitämään minimissä. Jos pidetään "karkkipäivä" niin yleensä silloin tarjoan lapsille paljon muutakin hyvää naposteltavaa ja siinä ohessa pienen määrän karkkia. Tähän asti ovat olleet oikein tyytyväisiä järjestelyihin. Eilen jaoin kaikille kolmelle yhden pienen (100-200G) Ässämix -pussin. Lisäksi oli tarjolla viinirypäleitä, pähkinä-rusina-karapalosekoitusta, popcorneja ja stevialla makeutettua limpparia. Alle oli syöty kalapuikkohampparit, joissa pääosaa näyttelivät filekalapuikot ja ruispalat. Monesti on kattauksessa mukana vielä dippivihanneksia, mutta nyt ne jäivät pois kuvioista. Mukavan retkitunnelman luo lattialle levitetty filtti. Eilisillasta täytyy vielä todeta, että kyllä yh:nakin voi näemmä viettää laatuaikaa. Tosi mukava ilta meillä oli, ei paremmasta väliä! Annikin alkaa olla sen verta iso, että viihtyy elokuvan parissa melkoisen hyvin.

Tänä aamuna tuli mummi apuihin ja pääsin itse ajamaan kunnon maastolenkin. Noin 30 km:n reissu tuli tehtyä. Alle tein aurinkotervehdyssarjan. Siinä taisikin tämän viikon joogaillut olla... No katsotaan, jos huomenna jossain vaiheessa pystyisi pienen harjoituksen tekasemaan. Pyörälenkillä menin taas latupohjia, mutta sen verta yritin "teknisempää" ajoa harrastaa, että alamäistä ja muista vauhdikkaammista kohdista hain mahdollisimman paljon taloudellisuutta ajoon. Toisin sanoen yritin uskaltaa ajaa alamäet mahdollisimman vauhdikkaasti. Tai siis vällttää täysin turhaa jarruttelua :-D Jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Mutta joka tapauksessa omalla mittapuullani tarkasteltuna vauhdikkaamman lenkin onnistuin tekemään kuin mitä pari aiempaa on ollut. Kivaa!!

Käyrälammen / Tykkimäen tienoilla mitä ilmeisemmin on alettu toimenpiteisiin tulevaa vesipuistoa silmällä pitäen. Saas nähdä tehdäänkö ensi kesänä VarttiTriathlonin uintiosuus vesiliukumäessä :-D

Sen olen nyt maastolenkeillä huomannut, että maastoajossa minun selkäkipu tuppaa muistuttamaan pienesti itsestään. Ylipäätäänhän se ei ole koskaan "oikeaa" elämää haitannut vaan lähinnä joogan voimakkaimpia taaksetaivutuksia. Maantieajossa siitä ei ole ollut tietoakaan. Yksinkertaistettuna maastopyörän pystympi ajoasento pitäisi olla selälle ystävällisempi kuin maantiepyörällä ajettaessa. Itse luulen, että maastoajon antama lisähaaste keskivartalon tuelle on se juttu, joka minulla aiheuttaa tuntemuksia. Mitään jälkikipuja ei onneksi ole tullut ja taitaa itse asiassa olla niin, että tuo kipu tuntuu lähinnä lenkin alussa. Oiskohan se sittenkin joku kinnaava lihas...

Pienen palauttelun ja päikkäreiden jälkeen lähdin Alinan ja Einon kanssa läheiselle laavulle retkeilemään. Lähialueen latupohjaverkoston yhteydessä on useampia kivoja laavuja, mutta tämä Valkealan urheilukeskuksen maastossa sijaitseva on ehdottomasti paras. Oiskohan se edelleen Valkealan Ladun ylläpitämä? Sen yhteydessä olevat "kuntoilutelineet" yhdessä läheisten isojen kivien kanssa muodostavat lapsille kivan leikkipaikan. Talvella siinä ohessa on Valkealan paras pulkkamäki!