Luistelu taitaa olla minulle toiseksi uusin liikuntaharrastus. En ole tarkoituksella siitä vielä aiemmin kirjoitellut, koska se mielestäni ansaitsee ihan oman postauksensa. Eilen sitten sain kameran mukaan tunnille ja nyt on hyvä vähän kirjoitella aiheesta kun saa kuvitustakin joukkoon. En ole koskaan ollut erityisen hyvä luistelussa tai erityisen innostunut siitä. Kouluaikana se oli ihan mukavaa ja vapaa-aikanakin kentällä taidettiin ala-asteiässä käydä. Itse asiassa suhtautumiseni luisteluun on ollut lähinnä neutraali. Eli eipä koko lajia ole kunnolla edes muistanut lukion liikuntatuntien jälkeen ennen kuin omille lapsille piti alkaa luistimia hankkimaan. Kolme vuotta sitten odottaessani Annia äkkäsin ensimmäistä kertaa Kouvolan jäätaitureiden aikuisluistelutunnit. Sattuneesta syystä silloin en kokenut taitoluistelun aloittamista ajankohtaiseksi. Viime tammikuussa Alina meni luistelukouluun ja siinä yhteydessä bongasin taas aikuisluistelun. Ei muuta kuin härkää sarvista, naapurin rouvalta luistimet lainaan ja hallille. Kertaakaan en ollut ennen ensimmäistä luitelutuntia käynyt luistimilla sitten lukion ja kokemus oli suorastaan kamalanihana. Alkuun tärisin kaukalon laidassa kiinni ja oli täysi työ päästä edes jotenkin liikkeeseen. Mutta siitä se pikkuhiljaa lähti ja seuraavalla kerralla olin tunnilla jo omien luistinten kanssa.

Viime kevään kävin mahdollisuuksien mukaan tunneilla ja innostuin koko ajan enemmän. Muutaman kerran kävin jopa Valkealan ulkojäällä ihan yksikseni luistelemassa. Siinä kohdassa kun aikuinen akka yrittää yksin luistelukentällä harjoitella jotain piruetin tapaista ja köntsähtää kunnolla pylylleen, nolotuksen tunne on vähintäänkin voimakas!

En ole vielä raskinut hankkia itselleni kunnon taitoluistimia ja tähän asti olen räpeltänyt neljänkympin markettikaunokeilla. Koska minulla ennestään ei ole ollut mitään sidoksia taitoluisteluun, en viime talvena tietenkään ymmärtänyt hankkia luistimiini edes kunnon teroituksia. Sitten kaksi päivää ennen kevätnäytöstä vein luistimeni teroitettavaksi henkilölle, joka asiasta jotain ymmärtää ja miten siinä kävikään? No luistimet saivat kunnon teroituksen, mutta enhän minä enää niillä osannut luistella!

Tämmöset kunnon taitoluistimet pitäisi kohta hankkia (kaiken muun lisäksi...)

Nyt on tälle syksyä taas luistelukausi pyörähtänyt käyntiin ja muutamissa harjoituksissakin käyty. Ja olen yrittänyt opetella luistelemaan luistimilla, jotka on oikeaoppisesti teroitettu. Porukassa on useampia pidempään luistelleita, joten usein joudun tekemään helpotettuja versioita muiden vaativimmista jutuista. Eilen meitä sattui harjoituksiin vain kolme aloittelijatason luistelijaa ja saatettiin keskittyä ihan perusjuttuihin. Esimerkiksi itse sain ensimmäistä kertaa opastuksen ns. perusluisteluun ja siihen miten sen pitäisi lähteä...

Ja tässä vähän otteita meidän eilisistä pyörähtelyistä:

Emilia -valkulta homma jotenkin sujui sutjakkaasti...

Ja me tehtiin minkä pystyttiin...

Ihan perus aurajarrutustenkin harjoittelu oli paikallaan, koska olen tiukasti vältellyt vasemman jalan käyttöä siinä...

(Taito)luistelu on mielestäni yksinkertaisesti hauskaa. Ja siitä juuri eilen harkkojen jälkeen juteltiin. Tunnin jälkeen on aina jotenkin tosi hyvällä tuulella. Se on niitä lajeja, joissa totaalisesti unohtaa arkiset murheet. Toisaalta siinä ei edes kuivittele tulevensa hyväksi, vaan tulee totaalisesti keskityttyä sen hetkiseen tekemiseen siltäkin kantilta. Muiden lajien kannalta luulen taitoluistelun kehittävän hermolihas-yhteistyötä ja monia pieniä lihaksia eri tavalla, kuin muut lajit. Tuosta kehityksestä sitten taas on hyötyä niissä muissa lajeissa. Mielen lisäksi kropassa tuntuu aina tosi hyvältä luistelun jäljiltä! Kestävyysurheilun näkökulmasta luistelu on minulle kevyttä pk-harjoittelua. Toisaalta kovan joogaharjoituksen jälkeen samalle päivälle tehty luistelutreeni toimii hyvin palauttavana harjoituksena.

Joten ei muuta kuin kokeilemaan jos ketään kiinnostaa! Käsittääkseni useimmat taitoluisteluseurat nykyisin tarjoavat myös eri tasoisia aikuisluistelutunteja.