Tauti väistyköön, nyt mä meen!

Tällä viikolla toteutui taas normaali yksinhuoltaja-flunssa-kierto. Isäntä oli sotaharjoituksessa maanantaista perjantaihin. Perjantai illalle olin suunnitellut kunnon uintitreeniä. No perjantaina kun isäntä kotiutui, jouduin toteamaan, että flunssaahan se yrittää pukata. En siis uskaltanut lähteä uimaan, mutta puolentoista tunnin joogaharjoituksen tunnelmallisesti pelkässä kynttilän valossa tein ja tosi hyvä harjoitus olikin. Siinä missä minulla tuossa "flunssan vaiheessa" uinti sata varmasti saa taudin päälle niin tehokas joogaharjoitus parhaimmillaan häätää pöpön.

Lähes pimeässä mieli rauhoittuu hyvin

Lauantaina olo oli kuitenkin melko nuutunut, joten päivän liikunta-annokseksi riitti 4 km:n kävelylenkki leikkipuiston kautta Annin ja rattaiden kanssa. Yöllä olo oli jo melko kelju ja olin varma, että tauti nyt kunnolla iskee. Tänä aamuna päätin kuitenkin lähteä haukkaamaan happea Kulkurin kanssa, koska sisällä kökkiminen tuntui huonoimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta.

Eli ei muuta kun kunnolla vaatetta päälle ja lämmintä mehua termariin. Paikallisen seurakunnan leirikeskuksen Puhjonrannan läheisyydessä on kivan oloisia maastoja, mutta koskaan en ole siellä ajamassa käynyt. Päätin siis suunnata sinne päin maisema-ajelulle. Eli ei kiitos mitään tehoja vaan ainoastaan hiljokseen paikkoihin ja polkuihin tutustumista raikkaassa syyssäässä.

Kaveri oli tässä vähän aikaa sitten bongannut tuolta suunnalta tällaisen nähtävyyden. Pakkohan sitä oli käydä livenä tiirailemassa. Aikamoinen ilmestys... Vaikka kaikkinaiset luontoon jätetyt roskat saavat sappeni kiehahtamaan, niin pakko myöntää, että tämä näky sai myös naurulihakset nykimään!

 

Märät puunrungot ovat minun ajotekniikalle vielä melkoinen haaste. Etenkin kun niiden päällä on märkää ja irtoavaa kaarnaa. Tässä kohdassa jouduin laskemaan jalan maahan sen verta nopsaan, että lukkisten kanssa olisin ollut rähmällään. Minun pitäisi opetella aktiivisemmin nostamaan pyörän keulaa tarvittaessa eikä yrittää päästä rullaamalla yli ihan mistä tahansa.

 

Tästä en yrittänyt  lähteä menemään millään keinolla :-D Tosin pyörää nostelemaalla olisin saanut ylävartalolle hyvän toiminnallisen treenin...

 

Välillä jäi Kulkuri tien penkalle ja itse kipusin kallilolle katselemaan ja kuvailemaan marraskuista peltomaisemaa. Tässä oli hyvä toiminnallisen alavartalotreenin paikka!

 

Vielä ei ikävä kyllä paljon tarvitse putoavia jäitä pelätä. Eikä moottorikelkkareitilläkään ruuhkaa tuntunut olevan.

 

Mikä lie joukko- tai hevosen hauta... Kunnia muistolle, kuka tässä ikinä lepääkin!

 

Puhjonrannassa istahdin laiturille nautiskelemaan lämpimästä mehusta. Vaikka on hämärää ja ankeaa, niin jotain hienoa tuollaisessa usvaisessa järvimaisemassa on. Minun arvoasteikolla ainakin sisäseinät voittaa!

Eli sellainen syksyinen mehuretki. Mielelle ja jopa kropalle teki todella hyvää tuollainen epämääräinen hortoilu pitkin metsiä ja polkuja. Useammin pitäisi lähteä tuolla asenteella liikkeelle. Kotona päälle lämmin suihku eikä ainakaan vielä ole lenssu pahenemisen merkkejä ilmoitellut.

Ihan ilman liikuntoja ei onneksi alkuviikkokaan mennyt. Tiistaina mummin ansiosta pääsin luistelutunnille. Sen verran hyvin  sattuu, että minun ja Alinan luistelutunnit ovat yhtä aikaa ja samalla jäällä. Onhan se hauskaa, kun toisessa päässä kaukaloa viilettää pienempi jääprinsessa ja toisessa päässä vähän varttuneempi painos :-) Keskiviikkona onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään kunnollisen joogaharjoituksen, vaikka olin kotona yksin koko katraan kanssa. Tähän asti nuorimmainen on suonut minulle maksimissaan 15 min "omaa aikaa" näissä merkeissä ja tälläkin kertaa olin varautunut tekemään vain muutaman aurinkotervehdyksen. Nyt  kuitenkaan kukaan ei tullut keskeyttämään, joten otin tilaisuudesta vaarin ja tein kunnon harjoituksen. Liekö sitten syynä ollut se, että kaikki kolme tapittivat netistä Hirveää Henriä. Eikös tämä ole sitä mediakasvatusta parhaimillaan? ;-)