Ihan ekaksi piti pyörähtää paikallisessa

Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, alkuviikosta täällä oli ihan passelit hiihtokelit, mutta eipä ole enää. Laduista on jäljellä lähinnä muisto ja ohkanen jääkerros. Hiihtokelien antaessa odotella itseään, olen pitkin marraskuuta useampaan otteeseen miettinyt ekskursiota Anjalaan tykkilumiladulle. Sinne on kuitenkin meiltä matkaa yhteen suuntaan noin 30 km:a joten reissu sinne ei ole mikään puolen tunnin pikapyrähdys. Aiemmin en ole siis saanut hiihtimiäni sinne raahaattua, mutta nyt kun hiihdon makuun on jo päästy ja isäntäkin on viikonlopun kotona, päätin karauttaa suksineni Anjalan Liiton kotikonnuille. Päätökseen vaikutti myös tämän päiväinen aurinkoinen keli. En missään nimessä halunnut kuluttaa tätä päivää sisätiloissa kykkimällä. Toisaalta eilen olin jonkinalisen mahapöpön vallassa ja jotenkin sen jäljiltä ei juoksu tuntunut vielä houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Kyseessä siis on Anjalan Liiton http://www.anjalanliitto.net/ ylläpitämä viimevuotisesta tykkilumesta rakennettu 1,5 km:n lenkki Anjalan urheilukeskuksen maastossa. Yhdeltä päivältä lysti kustantaa 5 euroa ja kausikortin saisi 70 eurolla. Tässä tullaan siihen, miten ihmeessä minulla tuli asiaa niin sanottuun "paikalliseen". Noita lippuja nimittäin myytiin urheilukeskuksen vireressä sijaitsevassa paikallisessa ravitsemusliikkeessä, joten siellä piti käydä ostoksilla.

Lippu piti pistää jonnekin "näkyvälle paikalle" ja minulla se päätyi hakaneulalla vetoketjun jatkeeksi:

Pääsylippu paikalliseen...ei kun siis paikallisesta

Mukavan pätkän olivat Anjalan porukat saaneet aikaiseksi ja latu oli "hiihdettävässä kunnossa" kuten nettisivuilla kerrottiinkin. Ihan riittävän hyvä etenkin kun vertaa kaikkien muiden mahdollisten latujen kuntoon. Aika paljon siinä oli pientä nousua ja laskua, mikä oli tosi hyvä juttu. Kun samaa lenkkiä vääntää peräkkäin monta kertaa, on kiva, että vaihtelua tulee tuossa muodossa. Ihan ei tänään lumen pinta ja suksien pohjat menneet yhteen, mutta hiihtihän sitä, kun hiihtämään oli tultu ja vielä matkan takaa. Yhteensä 12 kierrosta jaksoin lenkkiä tahkota eli noin 18 km:n "lenkki" tuli tehtyä ja aikaa meni 90min. Myönnettävä on, että pari viimistä kierrosta alkoivat jo olla hieman "psyykkisesti raskaita" :-D Ehkä siinä ei enää ollut hiihtämisen riemua parhaimmillaan, mutta ihan mukiinmenevää touhua silti. Ja kaiken kaikkiaan oli kiva hiihdellä taas tuollaisella kelillä.

Tästä se alkaa - hyvin paikallinen talvi

Minä ja kääntöpaikka

Aika kivasti tuolla oli oli porukkaa. Ei missään nimessä liiaksi asti kuitenkaan, vaan kaikki mahtuivat siellä hyvin hiihtelemään. Hiihtäjiä oli laidasta laitaan eli oli kilpahiihtäjiä treenaamassa, muutama "sunnuntaihiihtäjä" ja äijäköörejä tahkoamassa. Yksi kilpahiihtäjäpoika muuten kaatui aika pahasti alamäessä ja siinä huomasi, että tuolla "ojaan ajaminen" on keljumpi juttu kuin tavan ladulla. Ainakin minä suksineni tuiskahtaisin mieluummin kovasta vauhdista lumihankeen kuin kivien ja oksien sekaan varvikkoon!

Näissä maisemissa tuli tänään hiihdeltyä

Iltapäivällä tuli tehtyä vielä vähän vahingossa pieni palauttava uintitreeni. Oli tarkoitus lähteä uimaan koko lapsikatraan kanssa, mutta lopulta matkaan lähtikin vain esikoinen, joten en malttanut olla käyttämättä mahdollisuutta hyväksi ja 600 metriä kelailin hiljokseen ennen kuin linnoittauduin porealtaaseen köllimään.