061220131029-normal.jpg

Näistä mökin tunnelmista oli mukava startata itsenäisyyspäivän kisailuihin

Jossain vaiheessa syksyä bongasin Facebookin Triathlonfoorumilta tällaisen linkin http://maastiskeza.blogspot.fi/ ja siitä se ajatus sitten lähti. Talvitriathlonia tuntuu olevan tarjolla monenlaista riippuen vähän järjestäjästä ja ajankohdasta. Tuo vaikutti minun mielestä kunnon talvitriathlonilta, koska kaikki lajit suoritetaan ulkona, talvisissa olosuhteissa, jos vain luontoäiti sallii. Eli ei muuta kuin torstaiksi 5.12. vapaapäivä töistä, mukelot autoon ja auton keula kohden Kajaania. Mikäs sen parempi kuin että pystyy yhdistämään omat kisailuhubailut ja sukuloinnin kotiseudulla.

Minkäänlaisesta talvitriathlonista minulla ei ole aiempaa kokemusta enkä tuohon kisailuun kerennyt tehdä mitään pohjatöitä. Epämääräinen kasa varusteita kyytiin ja menoksi. Kait se siitä! Enpäs ole aiemmin samalle reissulle rahdannut sekä pyörää että suksia...Kyseessä siis oli pienen porukan järjestämä leikkimielinen kisailu, joka koostui 4 km:n juoksusta, 14 km:n pyöräilystä ja 10 km:n hiihdosta. Ei kuulosta välttämättä pahalta...

Ennakkoon katselin, mitä Foreca lupaili Kajaaniin keliksi itsenäisyyspäiväksi. Lumisadettahan sitä oli tiedossa koko päiväksi ja klo 12 eli startin aikoihin näytti oikein kolmea lumihiutaletta. No kun on leikkiin päättänyt lähteä niin leikkiin lähdetään, tuli taivaalta mitä tahansa. Mitä siitä, että talvipyöräilyä ylipäätään olen niukasti harrastellut ja tälle talvea ei ollut alla metriäkään hiihtoa. Suksissa vanhat pohjat ja sauvan sompa rikki.

Kisapaikalle rahtauduin kaikkine kamoineni vähän ennen kahtatoista ja siinä vaiheessa alkoi karu totuus paljastua. Siellä ei mitään sunnuntaihiihtelijöitä ollut mukana. Lopulta lähtöviivalla olin minä ja 12 toinen toistaan kovakuntoisemman oloista miespuolista henkilöä. Kaikki kavereita keskenään. Ai kuka ei kuulu joukkoon??!!

061220131031-normal.jpg

No ei muuta kuin juoksemaan kun lähtölaukaus kajahti. Heti alusta asti oli minulle selvää, että tavoite tulee olemaan hävitä mahdollisimman vähän miesjoukoin hitaimmalle...Juoksureitti oli 2 km:n lenkura, joka kierrettiin kahteen kertaan. Heti alkuun noustiin ylös hyppyrimäen lumiset ja jäiset portaat, sitten siirryttiin lähes umpihankeen, johon edelläni ravaavat miehet onneksi olivat jo pienen polun saaneet aikaiseksi. Sitten tosi jyrkkää mäkeä siellä hangessa alas (joku näytti laskeneen siinä jopa pyllymäkeä luulisin...) ja vähintään yhtä jyrkkä ja pitkä nousu ylös, pätkä hieman tasaisempaa metsätaivalta ja autotietä alas "laaksoon" ja sama lenkki uusiksi. Nousut menin suosiolla kävellen, mutta ainakin omasta mielestäni suoriuduin juoksusta kunnialla. Noin 30 min siihen kului aikaa kun miesporukan hitain näytti ravanneen sen 28 minuuttiin.

Sitten alle pyörä ja siitähän se lysti alkoi. Hyvä lumipöpperö tiellä jo valmiina ja lisää tuli. Pyöräilyssä kierrettiin kolmeen kertaan vajaan 5 km:n lenkki, josta iso osa oli nousua tai laskua. Toisella puolikkaalla lenkkiä noustiin Vimpelin vaaran laelle. Jos nyt minun vanhan Kulkuriraukan voimille oli jo käynyt auton takaosassa roikkuminen 430 km:n ajan loskan roiskuessa niskaan niin -1 asteen keli lumisateen ryydittämänä oli sitten liikaa. Heti ekan 2 km.n jälkeen veti takajarrun ihan jäähän ja jarru jumitti takarenkaan täysin. Sinnikkäästi kuitenkin noustiin Kulkurin kanssa eka kierros Vimpelin vaaran huipulle jossa sain sitten apua jarrulleni. Jarru vapautui, mutta en enää uskaltanut sitä käyttää ja päätin pärjätä pelkällä etujarrulla. No sehän tekee jarruttamisesta tosi helppoa ja turvallista ja kun muutenkin olen melkoinen hurjapää lasketellessa lumipöpperöisiin alamäkiin niin lopulta taisin viettää alamäissä enemmän aikaa kun vastaavissa nousuissa. Lisämausteen soppaan toivat vaihteet, jotka myös jäätyivät eli sinkulalla käytännössä vedin homman läpi. Lopulta pyöräilyssä jäin viimeisistä miehistä yhdellä kierroksella eli noin 20 minuutilla. Pyöräily meni siis ihan täysin penkin alle mutta olenpahan taas yhtä kokemusta rikkaampi.

IMG_6814-normal.jpg

Periksi en anna prkl...

Kun muuten olin niin vahvoilla kilpakumppaneihini nähden niin vielä päätin antaa tasoitusta hiihdossa. Kaikki muut menivät vapaalla, minä pertsalla!! Joo, ehkä se minun homma alkoi jo lähennellä komiikan rajoja tai jotain... No yllättävän hyvin lähti hiihto sujumaan, ei siinä mitään. Ehkä pyöräilyosuus otti enemmän henkisesti kuin fyysisesti voimille. Ekat miehet olivat jo maalissa kun tämä täti tuli vaihtamaan monoja jalkaan. Siinä vaiheessa aloin miettimään, että kuinkahan pitkään järjestäjät jaksavat minua maalissa odotella.. Hiihto hiihdettiin kuutena vajaan 1,5 km:n mittaisena lenkkinä ja kolmannen lenkkini lopulla huomasin, että nyt on tainnut viimeisinkin kilpakumppani päästä maaliin. Kun tulin kääntöpaikalle, minulle ehdottettiin, että mitäs jos minut tässä vaiheessa liputetaan ulos ja lasketaan minulle laskennallinen loppuaika siihen astisen hiihdon perusteella. Vaikka hauska olisi ollut loppuun asti hiihdellä niin minulle järjestely sopi mainiosti. Sen verta kovasti itseäni jo nolotti räpeltämiseni joukon jatkona. Kokonaisajaksi sain 2h 38 min ja naisten sarjan "voitto" sentään tuli vaikkei se tässä kohden ihan hirveästi lohduttanut.

IMG_6821-normal.jpg

Ei muuta kuin monot jalkaan ja sivakoimaan

No mutta hauska reissu oli, mutta jotain oppiakin sieltä mukaan jäi. Seuraavalla kerralla kartoitan vähän tarkemmin muiden osallistujien tason :-D Ja opettelen ajamaan kunnolla talvellakin. Jajaja...

061220131030-normal.jpg

Koville joutui Kulkuri -rukka