Kun juoksua ei jalka kestä, hiihtokelit heikohkot ja ulkoiluttaa niin että koko kroppaa pakottaa niin ratkaisuhan löytyy pyöräilystä. Vaikka jonkinverran suunnitelmissa oli myös talvipyöräilyä niin henkisesti olin jo pistänyt pyöräilykauden pakettiin. Täysin sulat tiet ja jopa metsäpolut saivat minut kuitenkin tässä pyhien aikana uusiin aatoksiin. Nythän on itse asiassa oikein mainiot pyöräilykelit noin niin kun vuodenaikaan nähden!

Joulun alla aatonaatonaattona kaivelin Kulkurin varastosta ja kävin ajelemassa noin 30 km pyöräteitä pitkin hoitaen samalla tontun asioita. Jotenkin olin Kouvolan Veturissa kuraisissa fillarointikamppeissa omituinen näky - luulisin. Oli muuten jännä huomata, että risteyksissä autoilijat lähes 100%:sti päästivät meikäläisen menemään. Tiedä sitten oliko heillä noin paljon joulumieltä vai olinko jotenkin niin huomiota herättävä ilmestys kaahaillessani vesisateessa jouluruuhkan keskellä... Mutta joka tapauksessa kesäkeleillä ei ikinä tuollaista ole tullut vastaan.

Nyt sitten vuodenvaihteen tienoilla uskaltauduin jo metsäänkin. Uuden Vuoden aatonaattona kävin pyörittelemässä noin 30 km purulla, mutta polkusille en ollut vielä henkisesti valmis. Aattona pyöräilykausi oli jo niin pitkällä, että kävin tekemässä tuttavuutta ihan uusiin polkusiin. Olen jo aiemmin luistellessa huomannut jännittäväni vasemman jalan jalkapohjaa tosi paljon. Nyt huomasin tekeväni samaa myös ajaessa. Oikean puoleinen jalkapohja on polkimella oikein nätisti ja rentona, kantapää hiukan alaspäin. Vasemmalla jalkaterällä taas teen koko ajan pientä "kurottavaa" liikettä ajaessa. Ja sitten ihmettelen, että ko. jalka oireilee... No nyt ei tarvitse muuta kuin oppia siitä pois. Siinä voisikin olla hyvä Uuden Vuoden lupauksen paikka! Opettelen pitämään vasemman jalan jalkapöydän rentona.

301220131082-normal.jpg

301220131083-normal.jpg

Täällä minä oon taas tämän pyörän kanssa vaikka oikeasti mukana pitäisi olla sukset...

311220131093-normal.jpg

Vaikka triathloonari olenkin niin uintiharjoitusta en halunnut sisällyttää aaton harjoitukseen...

301220131084-normal.jpg

311220131095-normal.jpg

Einon ja Oskarin kädenjälkiä

311220131091-normal.jpg

Ihan uudella polkusella

311220131097-normal.jpg

Eipäs ole aiemmin ollut Uuden Vuoden aaton ohjelmanumerona kuraisen maasturin peseminen

Tänään Uuden Vuoden päivänä kävin retkeilemässä pitkin hiekkateitä, joiden ohi kesän maantielenkeillä vain paahtaa. Matkalla laskeskelin, että tässä pyhien aikaan on tullut Kulkuria ulkoilutettua noin 110 km:n verran. Aika hyvä saavutus vuodenaikaan nähden. Toki täysverisille ympärivuodentyömatkapyöräilijöille tuollainen ei ole saldo eikä mikään, mutta minulle on.

Oikein en ole koskaan tykännyt tehdä Uuden Vuoden lupauksia, koska en niitä kuitenkaan edes yrittäisi toteuttaa. Yksi lupaus minulla tuli kuitenkin tänään mieleen. Lupaan olla ottamatta treenaamista liian vakavasti, vaikka tuo Puolimatkan koitos kesällä on edessä. Ilolla ja sydän edellä eteenpäin olkoon mottoni treenaamisen suhteen myös tänä vuonna. Hampaat irvessä tekemisestä tulee vain päänsärky. Niin.

Uutta Vuotta vietimme ihan kotioloissa. Perheemme ei ole saanut vielä minun siunausta omien rakettien hankintaan. Kouvolan kaupunki järjestää onneksi jo klo 20 Kuusankoskella "perheilotulituksen" ja nyt toista kertaa vein lapset katsomaan sitä. Mielestäni se on tosi hieno ja lapset tykkäsivät taas kovasti. Maksaa vaivan ajella 15 km:n päähän Valkealasta Kuusankoskelle jopa Uuden Vuoden aattona. Ilotulituksen alkua odottaessa lapset intoutuivat tekemään hieman motoriikkaharjoituksia:

311220131103-normal.jpg

Soo soo, ei saa!

Yksi Uuden Vuoden päätös on muuten yrittää pitää jonkinlaista treenipäiväkirjaa. Viime keväänä yritin alkaa kirjailemaan tekemisiäni Movescount -tilille, mutta innostus hiipui pikkuhiljaa. Katsotaan kuin käy nyt. Kuinka monta viikkoa tämä päätös pitää... Lisäpontta sain ajatukselle selaillessani pitkästä aikaa harjoituspäiväkirjoja vuosilta 2003-2005. Näissä tunnelmissa aloitetaan vuosi 2014. Iloa ja onnistumisen elämyksiä toivottelen kaikille omissa itsellenne rakkaissa asioissa! Samalla muistaen, että ne ns. huonot hetket ovat ihan yhtä arvokkaita. Ennen kaikkea kiitän sydämestäni kaikkia teitä, jotka olette viime vuoden aikan uhranneet aikaanne minun höpötysten lukemiselle!

010120141117-normal.jpg

Historian lehtien havinan saattelemana kohti vuoden 2014 merkintöjä