Tällä viikolla ollaan poijan kanssa vietetty laatuaikaa yhdessä

Tämä viikko on itse asiassa ollut ihan mainio huonosta alusta huolimatta. Viime sunnuntaina iski se mahapöpö itseeni ja maanantai meni vielä toipilaana. Tiistaina sitten olinkin jo ihan hyvässä iskussa. Olen nyt saanut päähäni aloittaa geokätköilyn kaiken muun häröilyn ohessa. Jostain syystä olen aiemmin pitänyt ko. harrastusta sellaisena, että kätköille mennään autolla mahdollisimman lähelle eikä sillä ole liikunnan kanssa mitään tekemistä. Nyt tajusin, että kätköjähän voi käydä hakemassa mm. pyörä- ja juoksulenkkien ohella ja itse asiassa tuolla kätköilyllä saa ehkä itsensä pois niiltä peruslenkeiltä. Itse ainakin olen niin rutiineja rakastava yksilö, että kun yhden lenkin keksin itselleni niin sitä sitten tulee rullattua eikä muusta väliä. Kätköilyyn olennaisesti liittyvää GPS:ää minulla ei (vielä) ole, mutta tällä tiistain juoksulenkillä tein ensimmäisen yritykseni ihan netistä saatavien tietojen perusteella. Vaikka kyseessä oli ns. helppo kätkö niin enpäs sitä onnistunut löytämään kun aikaa etsiskelylle oli rajallisesti. Mutta turha ei tuo reissu ollut. Tiistaina vanhin neiti oli Kuusankoskella luisteluharkoissa ja oma lenkkini siis ajoittui ja sijoittui sen mukaisesti. Kätkön etsiminen sai minut kipaisemaan Vuohivuorelle, jonka olemassaolosta en edes aiemmin tiennyt. Se siis oli kätkö minulle jo itsessään ;-)

Tarjolla oli maalaismaisemaa

Ja Voikkaan tehdasmaisemaa

Nyppylällä on joskus toiminut pienimuotoinen laskettelurinne - ja alunpitäen nyppylä on ollut muuten kaatopaikka

Uudet DS-Trainerini koeponnistin samaisella reissulla. Ei vain kovin hyvä idea pistää karamellimaisia uuden uusia maantiekiitureita epämääräiselle puskaseikkailulle. No. Olen lapsesta asti kuulunut niihin ihmisiin, jolle ei kannata antaa käsiin (tai jalkoihin) mitään uutta ja hienoa...Mutta hyvältä kengät tuntuivat ja sehän on tärkeintä. Kyllä se maailma niin pyörii, että juoksukengät tuntuvat hyvältä jaloissa.

Ai tänne meidät sitten toit...?

Keskiviikko taisi ympäri Suomea olla keliltään upean aurinkoinen ja itse lähdin töiden jälkeen nautiskelemaan ilta-auringosta 30 km:n pyörälenkille. Oli ihan huikeaa ja ainoa ongelma oli siinä, että koko ajan oli pakko jäädä kuvailemaan.

Oli joutsenparvia

Mäntyjä ilta-auringon paisteessa sinistä taivasta vasten

Ja ennen kaikkea tämä satumetsä, jossa vähän aikaa leikin maahiskeijua

Torstaina vähän eka joogailin ja sen jälkeen vietin laatuaikaa meidän pojan kanssa 6 km:n lenkin verran. Eli poika pyörällä ja äiti hölkällä. Tuollainen 5-vuotias moottoriturpa on muuten mainio kaveri peekoolle. Pysyy hyvin perillä siitä, pystyykö puhumaan puuskuttamatta kun oletuksena lenkkikaverilla tietysti on, että äiti jaksaa höpöttää samaan tahtiin.

Kuten olen aiemmin jo tuskaillut, en juuri pysty harrastamaan työmatkapyöräilyä. Isäntä lähtee töihin noin klo 6 joten lasten hoitoon viennit sun muut ovat puhtaasti minun vastuulla. Ja toisaalta missään nimessä en halua lasten hoitopäivää pidentää sen takia, että äiti kerkeäisi pyöräajelulle aamuisin. Puoli kahdeksasta puoli viiteen viitenä päivänä viikossa on ihan riittävästi. Työmatkapyöräilyille pääsen siis yleensä silloin kun isännällä sattuu olemaan vapaapäivä ja tämän viikon perjantaina sellainen oli. Se oli vain päässyt minulta unohtumaan ja heräsin asiaan vasta torstai-iltana. Tietysti minulla oli mm. läppäri kotona mukana mutta en antanut yhtään minkään estää minua menemästä pyörällä töihin. Kaikki mahdolliset kamat läppäristä kenkiin Kånkenin uumeniin ja menoksi!

Yhteensä 28 km:a työmatkataivallusta Kulkurin ja Kånkenin kanssa

Työmatkapyöräilyiden päälle perinteisenä perjantaiuintina oli vuorossa 1500 m:ä sisältäen erilaisia tekniikkaharjoitteita.

Tänään lauantaina pääsikin jo vähän pihalle touhuilemaan ja jopa haravaakin heiluttelemaan. Iltapäivällä tyttöjen ollessa kavereilla kyläilemässä kävin nuoren herran kanssa nautiskelemassa upeasta kelistä Hautalan rannassa. Sielläkin pitäisi olla geokätkö, mutta taas oli aika heikko käsitys siitä, missä sen pitäisi sijaita ja löytämättä jäi. Ihana eväsretki meillä kuitenkin oli. Ja hyvää "toiminnalista harjoittelua" sain etsimisyrityksissäni. Aloin ymmärtää, mitä käsite geoapina tarkoittaa.

Näihin vessoihin minä olisin liian ujopissi

Tässä iltatuimaan vielä joogailin seuranani tuo nuorimmainen neiti, jolla selkeästi on eniten kiinnostusta joogaan. Tunnin harjoitus tuli kasaan. Ei muuten ollut helppo juttu selittää kolmeveelle alkumantraa ja miksi äiti sellaista höpöttää... Jos vielä huomenna pääsee pyörätouhuja harrastamaan niin tämähän on ollut kerrassaan mainio viikko liikunnallisesti minun mittapuulla arvioituna!

Samasthiti