Talvea, kevättä ja taivuttelua

Tämä viikko alkoi liikuntojen suhteen parilla elpymispäivällä. Maanantai-ilta meni vanhempainillassa ja tiistaina lähti isäntä metsäkeikalle. Ja isännän tilalle talouteemme saapui oksennustauti. Tähän mennessä tosin oksennutauti on kaatanut ainoastaan tuon vanhimmaisen, mutta en usko, että vielä selvillä vesillä ollaan. On meidän taloudessa sellainenkin mahatauti koettu, joka on kaatanut väkeä viikon välein eli ei ne aina iske samoin tein koko porukkaan.

Keskiviikkona pääsin taas liikunnan pariin ja lastenhoidollisten toimenpiteiden ohella onnistuin vääntämmän joogaa koko ykkösen läpi! Saavutuspa sekin. Jossain alkaa näkyä, että talossa ei ihan vauvoja enää ole. Ja isoimman sain kuvaamaan jottei enää niitä joogaselfieitä tarvitse räpsiä.

Kipuilevan selän takia minulla on ollut ongelmia kaikenlaisten taaksetaivutusten kanssa ja olen tätä nykyä niin onnellinen jo siitä, että saan itseni jonkinlaiseen siltaan väännettyä. Mutta mitenkäs nuo minun jalat oikein harottaa...? Eivät sitten ihan samassa linjassa ole niin kuin pitäisi.

Omaan harjoitukseeni ei oikeasti vielä käsilläseisonnat kuulu, mutta reilun vuoden ajan olen niitä tykännyt ihan muuten vain tehdä, koska ne ovat aivan erinomaista kehonpainoharjoittelua. Ilman seinää en vieläkään niihin uskaltaudu vaikka seinäkosketuksia pyrin aktiivisesti välttelemään. Ehkä kesällä pehmoisella ruohikolla voisi ottaa tavoitteeksi käsilläseisonnat ilman seinävarmistusta. Sillä viisiin aikanaan päälläseisonnankin opettelin.

Tykkään nostaa - tai siis oikeammin hypätä - molemmat jalat yhtä aika ylös koulussa opitun vuorojaloinsysteemin sijaan. Se antaa keskivartalolle ihan erilaisen ärsykkeen kuin mikään muu mitää teen. Ehkä joskus onnistun jopa tuossa nostamisessa. Sitten vaikka seuraavassa elämässä.

Torstaina isännän kotiuduttua pinkaisin samoin tein juoksulle. Jotenkin olin koko päivän odottanut niin kovasti juoksemaan pääsyä ja kaiholla katsellut pihalle toimiston ikkunoista. Hieman oli semmoinen vasikka kesälaitumella -fiilis kintuissa. 7,5 km:a suurelta osin sulalla asfaltilla ja 43 min. Lapset olivat alkuviikon kärttäneet hiihtämään ja tuon torstain juoksulenkin päälle pistin kaksi vanhimmaista suksineen autoon ja lähdettiin ladulle. Omat sukset ovat jo kesäteloilla, joten palauttelin juoksusta ladun varressa käpsytellen. Oli muuten hassua, kun tuolloin oli tosi talvinen fiilis ja seuraavana päivän kun ajeltiin saman paika ohi, oli iso osa lumesta sulanut ja maisema oli ihan erilainen.

Oisko ne olleet talven viimeiset hiihtelyt?

Perjantai meni perinteisesti tyttöjen uimareissulla. Tämän viikon uintiharjoituksena oli 2000 m tasavauhtista rentoa vaparia. Tänään lauantaina käytiin lasten kanssa laavuilemassa sellaisella lähilaavulla, josta minulla ei aiemmin ollut edes tietoa. Tosi hieno paikka pienen jyrkänteen reunalla ja lapsista oli hauska seikkailla keväisessä luonnossa.

Pienten päikkäreiden jälkeen lähdin vielä lisää nautiskelemaan upeasta kevätpäivästä ja vuorossa oli vajaan parin tunnin pyöräreissu Kulkurin kanssa. Tour de Lappala Kuusankosken kautta kiertäen ja matkaa kertyi 36 km. Ehkä olisi parempi ollut pysyä maalaisraitilla, sillä tuolla reissulla oli aikapaljon kaupunkiolosuhteissa ajoa ja sitä kautta keväistä hiekkapölyä. Ei se minua varsinaisesti haittaa, koska ei ole ongelmia hengitysteiden kanssa, mutta ei se mitenkään nautinnollistakaan ole hengitellä ohi ajavan rekan jäljiltä pöllyävää hiekkapilveä. Mutta mukavan leppoisa pyöräretki tuli tehtyä.