Minulle sana kiire on kirosana. Olen vältellyt sen käyttöä vaikkakin monesti se etenkin aamuhässäkässä huulilta lipsahtaa. En myöskään väitä, etteikö muutama lisätunti vuorokauteen tässä elämänvaiheessa olisi paikallaan. Mutta toisaalta lähden siitä ajatuksesta, että olen niin onnellisessa asemassa, että pystyn itse paljolti siihen vaikuttamaan, kuinka paljon minulla tekemistä on. Ja useimmat tekemisethän ovat pitkälle vapaaehtoisia. Vaikka lapsetkin on tullut pusattua täysin omatahtoisesti, niin niiden kohdalla tilanne toki on se, että asiasta ei voi tässä kohden irtisanoutua enkä toki haluaisikaan!

Myös töissä on käytävä itsensä ja perheensä elättämiseksi, mutta tässä tullaan juuri siihen, että harvan meistä tarvisee jatkuvasti tehdä yli 40 h viikossa tuon vaateen täyttämiseen. Asia erikseen on se, kun pitkää päivää päivää tehdään muista tarpeista käsin. Toki on ihmisiä, jotka oikeasti joutuvat esim. tekemään kahta työtä selvitäkseen taloudellisista velvoitteistaan. Ja vaikka minulle kiire on kirosana, en hirveästi arvosta taannoista downshiftaushypetystä. Jotenkin minusta on kornia, kun ns. ura(naiset) kertovat lehiten palstoilla "downshiftanneensa" ja jääneensä hoitamaan lapsia kotiin tai muuten vain "hypänneensä pois oravanpyörästä". Jos tämä on niin hienoa, niin miksi samanlaisia juttuja ei tehdä ihmisistä, jotka ovat downsihftanneet koko elämänsä tavalla tai toisella? Olleet lasten kanssa kotona viisitoista vuotta tai kortistossa 20 vuotta. Löytyyhän heistäkin ehkä lehtijuttuja, mutta harvemmin downshiftaamisen kultakehyksin kehystettynä.

Ja mitenköhän tämä liittyy minun tämän viikon reenilöihin...? No sillä viisin, että tällä viikolla olen ikäväkseni löytänyt itsestäni ripauksen Hyvin Kiireistä Ihmistä. Tämän myötä liikunnot ovat olleet täysin sivujuonne ja kolme kokonaista huilipäivää on tullut pidettyä. Sinänsä olen tosi tyytyväinen noista huilipäivistä, mutta ihan vapaaehtoispohjalta niitä en pitänyt. Monenmoista juoksemista on tähän viikkoon sisältynyt sanan huonommassa merkityksessä.

Viikko kuitenkin alkoi maanantaina leppoisalla pidemmällä 60 km:n pyörälenkillä Tuohikotin suuntaan, vaikkakin jotenkin henkisesti lasken tuon maanantain kuuluvan viime viikkoon pääsiäisen takia :-D

Kiireetön kupillinen kaffia Tuohikotin absilla

Ja jälleen kerran kauniita maisemia

Tiistaina sitten alkoikin hulinat. Töissä pitää kiirettä pyhien aikoihin, kun käytännössä pitää tehdä 5 päivän työt neljässä päivässä ja uudet kuviot hakevat vielä paikkaansa kalenterista. Tiistaina keskimmäinen oli kaverillaan leikkimässä ja nuoret miehet olivatkin lähteneet vähän lähimetsää pidemmälle seikkailemaan. Lopputulemana minun hakureissu vähän venähti kun etsittiin yli tunti nuoria miehiä pitkin kylää! Lopulta fb osoitti hyödyllisyytensä ja saatin sen avulla vinkki, jonka perusteella löysimme toverit ärrältä pulloja viemässä ja karkkia ostamassa. Mutta kyllä siinä kerettiin jo huolestumaan!

Keskiviikkona oltiin lasten kanssa kotona vasta puoli seiskalta hieman pidentyneen työpäivän ansiosta, joten sille iltaa ei tarvittu muuta ohjelmaa kuin iltapalat, -pesut ja -pisut. Torstaina sentään kävin kympin juoksemassa yrittäen ympätä mukaan 3*1000m vk-vetoja. Hieman olo oli nuiva, mutta mukava oli kevätillassa mennä ja päästä vähän irti arjen juoksuista.

Eilen lauantaina vietimme keskimmäisen 6-vuotisjuhlia ja perjantai-ilta minulla meni kaupoilla synttärijuttuja hankkiessa. Ja lauantai oli aika topakka päivä juhlavalmisteluineen ja juhlineen. En todellakaan ole mikään käsityöihminen, mutta nyt innostuin pieniin merirosvohenkisiin värkkäilyihin.

Jo värkkien hankkiminen oli minulta saavutus...

Aarrekartat kuivumassa...

Silmälappuja hurjimuksille

Kultaraha-aarrekätköjä

Mummin loihtima kakku oli huikea!

Ja herkut upposivat hyvin laivaretkimeingillä

Isäntä palaili töistä samoihin aikoihin kun juhlat loppuivat ja täytyy myöntää, että kellarissa odotteleva kylmä Long Grape-juoma olisi jo siinä vaiheessa kovasti houkutellut. Isäntä onneksi patistelit minut lenkille ja hyvä niin. Kevään eka yhdistelmäharjoitus plakkarissa jee! 30 km pyöräilyä ja päälle 2 km:n juoksupyrähdys. Ja edelleen voin todeta, että pyörä-juoksu-siirtyminen ei ole minulle kovin hankala juttu. Vaikka oli pyörälenkillä vastatuuleen ja ylämäkiin ottanut vähän tehoja irti niin juoksemaan lähtö tuntui ihan inhimilliseltä. Tosin veikkaan, että 1,9 km:n uinnin ja 90 km:n pyöräilyn päälle voi olla vähän eri ääni kellossa...Tästä treenistä voi todeta vielä sen, että kakku-, kahvi-,sipsi- ja cokistankkaus toimi yllättävän hyvin.

Ekaa kertaa tälle kevättä lyhkäsissä pöksyissä

Eilen pyörälenkillä havahduin ekaa kertaa kunnolla siihen, että luonto alkaa vihertämään. Toki alkuviikosta jo napsin pieniä vuohenputkia salaattiin, mutta muuten olen mennyt niin laput silmillä, että moinen on jäänyt huomaamatta tai ainakin sisäistämättä. Ja tällaista en halua taphtuvan. En halua olla niin Kiireinen Ihminen.

Aurinkoisia ja leppoisia kevätpäiviä kaikille! Mikäs meillä tässä, valmiissa maailmassa. Jos ihminen pystyy kirjottelemaan blogia liikunnoistaan, eivät asiat voi ihan huonosti olla :-)