Eipäs ole pariin viikkoon jaksanut paljoa bloggailusta innostua. Hyvä kun muutaman hassun treenin tapaisen liikuntasuoritteen olen tehnyt eli eipä tässä siltä saralta paljoa olisi ollut kerrottavaakaan. Vähän pientä taudinpoikastakin on välillä ollut kehissä sekoittamassa pakkaa. Mutta jotain on kuitenkin tullut tehtyä ja kivojakin juttuja ollut.

Kun viime kesänä harmittelin lenkkiseuran puutetta niin nyt on löytynyt ainakin yksi kaveri. Päivillä on myöskin edessä elämänsä ensimmäinen puolimatka Joroisilla ja lenkkivauhdit menevät hyvin yksiin. Toissa viikolla käytiin ajelemassa 60 km:a aurinkoisessa kevätsäässä.

toukokuu2014%20094-normal.jpgtoukokuu2014%20093-normal.jpg

Maantiepyöräni eli tuttavallisemmin Kaunottaren ajoasento on ollut turhan korkea ja päätin yksi kaunis ilta ihan itse alkaa värkätä pyörän säätöjä paremmiksi. Satulaa vähän taakse päin ja ohjainkannatinta alas ja siinä se oli, aerodynaamisempi ajoasento jossa ajaminen tuntui vähintään yhtä hyvältä kuin aiemminkin ellei jopa paremmalta. Asiaa paremmin ymmärtävä varmasti löytäisi asennosta paljonkin säätämistä, mutta itse olen tyytyväinen jo siihen, että uskalsin tarttua kuusiokoloavaimeen ja hoitaa homman. Eikä pyörä ole ainakaan tähän mennessä levinnyt lenkeillä palasiksi mikä sekin on ihan kiva juttu. Kyllä minusta vielä melkoinen polkupyörämekaanikko tulee!

toukokuu2014%20100-normal.jpg

toukokuu2014%20102-normal.jpg

Hyvä tuli!

Helteiden myötä talviturkit heitettiin viime viikonloppuna ja muutaman vedon vapariakin kävin tunnustelemassa läheisessä Likolammessa. Marraskuussa hankkimani märkkäri on saanut ihan rauhassa kaapissa odotella veteen pääsyä talven ajan enkä pukemistakaan ole jaksanut harjoitella. Maanantaina Orca 3.8 pukuni sitten pääsi neitsytmatkalleen. Tosin olin rannalla tuolloin kahden nuorimmaisen kanssa, joten neitsytmatkan pituus oli ehkä 10 m ja lisänä epämääräistä kelluttelua. Mutta tuntuuhan se uinti tuon kanssa tosi kevyeltä joskin selkeästi muutama reissu pitää tehdä, että keho tottuu märkkärillä uintiin. On se sen verta erilaista. Luottavainen olen nyt siihen, että tuo puku on minulle sopiva. Ei enää hirveästi olisi armonaikaa alkaa uutta pukua hankkimaan jos olisi osoittautunut vedessä epäsopivaksi. Siitä en ole tosin ole varma, tulenko koskaan sinuiksi märkkärin pukemisen kanssa. Siinä rannalla äheltäessäni vakavasti mietin koko triathlonharrastuksen hyllyttämistä...Leikatuista kynsistä, kangashanskoista, muovipussivirityksistä ja sisäpinnalta tarttumisesta huolimatta onnistuin kuin onnistuinkin parit kynnen jäljet puvun herkkään pintaan tekemään. Seuraavaksi saankin opetella puvun paikkomista.

Parit viimeisimmät juoksulenkit ovat olleet todella tuskaisia virityksiä pöpöjen ja helteiden yhteisvaikutuksesta. Tänään isäntä lähti loppuviikoksi Englantiin brittiläistä riistaa jahtaamaan joten eilen illalla vesisateesta huolimatta päätin lähtä juoksentelemaan ja taas sai todeta, että vesisade ei millään tavalla ole haitaksi juostessa vaikka joskus lähdön hetkellä sellainen ajatus saattaa mielessä vilahtaa. Sanoisin jotta märkä, märempi, ihan ok juoksukeli...Ihanalta tuntui hölkötellä raikkaassa kelissä kun vielä sauna oli valmiina kotona odottamassa. Viimeisen viikon aikana olen taas nukkunut tosi huonosti ja ekaa kertaa yli viikkoon sain viime yönä nukuttua kunnolla kiitos vesisadejuoksentelun.

Mutta toivottavasti kohta taas päästään hipsuttelemaan paljain varpain kesäsäässä ja se aurinko paistaisi tähänkin risukasaan. Sillä välin yritän selvitä jollain tapaa selväjärkisenä seuraavista päivistä ja vaikka joogailla remonttikaaoksen keskellä...

toukokuu2014%20097-normal.jpg