p17pan2qeddu5120d1vmqr4bia4.jpg

Viime sunnuntaina käytiin Päivin kanssa taas ajelemassa ja jossain vaiheessa jutustelu johti siihen, mikä saa tekemään töitä jonkun tavoitteen eteen. Mikä on se juttu, jonka kiilto silmissä innostuu lähtemään lenkille kelissä kuin kelissä tai pänttää yömyöhään tenttiin. Kuten olen varmasti moneen otteeseen todennut, olen itse niin mukavuudenhaluinen ihminen, että minun pitää yksinkertaisesti tykätä itse tekemisestä. Pelkkä tietyn tavoitteen tavoitteleminen ei saa minussa oikein mitään toimintaa aikaiseksi. Korkeintaan vitutusta ja ahdistusta. Vaikka tälläkin hetkellä on isokin tavoite tuo puolimatkan triathlon, niin sen suorittaminen on vain se homman suola ja pippuri. Varsinainen ruoka-aines on se liikunnanriemu. Pippurisuolaseos sellaisenaan ei kuulosta kovin herkulliselta, mutta sopivassa määrin lisättynä tekevät ruoasta maukkaampaa.

Päivi kertoi haaveilevansa Finisher-hupparista jonka voi sitten ostaa, kun puolimatka on suoritettu. Itse tajusin, että minulla on päälimmäisenä mielessä kaikista mahdollisista asioista KALJA. Alexander Stubbin blogista kerran luin, että Joroisilla on reissun päätteeksi tarjolla mm. kylmää olutta. Siitä hetkestä lähtien olen odottanut sitä, että pääsen maaliin ja saan sen kylmän oluen käteeni. Nyt tuli tieto, että Finntriathlon on solminut yhteistyösopimuksen Lidlin kanssa ja maalialueella on tämän yhteistyön pohjalta "palautumisalue" monine  herkkuineen. Nyt odotan kaljan juonnin lisäksi, että pääsen tuonne syömään.

Mutta takaisin vielä vähän vakavampaan näkökulmaan. Tässä yleistä väsymystä voivotellessani olen joutunut kyseenlaistamaan koko Joroisten kisaan osallistumisen jopa niin vakavasti, että kävin katsomassa peruutusehtoja. Vielä 130 euron osallistumismaksusta saisi jonkun euron takaisin. Tiedän olevani nyt sillä rajalla, jonka yli en missään nimessä haluaisi mennä. Sillä rajalla, jolla liikuntojani määrää jonkun tietyn tavoitteen saavuttaminen ihan liikaa. En kuitenkaan pistänyt peruutusilmoitusta menemään vaan päätin, että lähtään kuiteskin kokeilemaan. Nyt vain on oleellista ottaa viimeiset viikot sopivan kevyesti ja pitää huoli siitä, että yleinen jaksaminen säilyy. Nyt on niin iso riski siinä, että ihan turhalla pusertamisella tuhoan sen, mitä viimeisen vuoden aikana olen saanut aikaiseksi. Ja vaikka tietyllä tavalla on käsillä tärkeät "viimeistelyviikot" niin ehkä tällä tasolla näiden viikkojen aikana on helpompi mennä tästä alas kuin ylös päin. Pidetään se, mitä on saavutettu ja nautitaan kesästä. En halua, että loppukesästä huomaan kesän menneen jossain ylistressaantuneessa sumussa, jossa päälimmäisenä on ajatuksissa ollut yksi triathlonkisa.

Joroisille lähdetään siis kukkahattutätiasenteella ja ylpeinä siitä. Sitäkin on tässä pohdiskeltu, voiskohan sitä pienen piknikin pitää jo puolessa välissä pyöräilyosuutta. Jos huoltojoukot toisivat vähän vilttiä, voikkuleipää ja mansikanmollukoita niin puolen tunnin tauon jälkeen voisi taas matkaa jatkaa iloisesti hymyillen ;-)

Sitten vielä takaisin otsikkoon. Motivaatiotekijöitä kelatessamme muistin lukion jälkeisen ajan jolloin ihmettelin, mihin suuntaan sitä elämäänsä lähtisi viemään. Jossain osui silmiini ekonomiopiskelijan sepustus tulevaisuudenhaaveista, joissa keskeisessä roolissa oli "Bemarilla Westendin läpi". Niin vaihtui biologian kirjat lennossa kauppakorkean kirjoihin ja sisälle mentiin lähes heittämällä. Oli motivaatiotekijät kohdillaan ja jaksoin kuulkaas istua nenä kiinni kirjoissa tuon kevään. Usein onneksi elämä tietää paremmin kuin me itse, mikä on meille parhaaksi ja tätä nykyä onnellisena kärrään muksulaumaani Skodalla pitkin Valkealan raittia. Eihän elämä koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista ole eikä sen kuulu ollakaan. Itse en omaa elämääni vaihtaisi kenenkään muun elämään ja tällainen tunne on minulle tärkeä juttu.

Tällaisia hajatelmia tällä kertaa.