Viime lauantaina sain Projekti Puolimatkan päätökseen ja ehkä jopa kunnialla. Kokonaisuudessaan aikaa koitokseen kului 6h35min39s. Uinti 44min 45s, pyöräily 3h 19min 38s ja juoksu 2h 15min 50s. Kun jälkeenpäin aloin kisaa kelailemaan niin tajusin, että aika monta asiaa tuli tehtyä ekaa kertaa. Tietysti itse kisa kokonaisuudessaan oli minulle ensimmäinen puolimatkan triathlon. Lisäksi plakkariin tuli samalla elämäni ensimmäinen puolimara, elämäni ensimmäinen yli 80 km pyörälenkki ja elämäni ensimmäinen yli 1km avovesiuintirupeama. Kokonaisuudessaan kisa oli minulle mukavan oloista perustekemistä. Vaikka aiemmin viikolla oli jännitys ollut korkealla, itse kisa-aamuna olo oli lähinnä odottava ja yllättävän levollinen.

Ja sitten itse tapahtumien kulkuun. Perjantaina iltapäivästä lähdettiin kohti Joroisia isännän ja nuorimmaisen muksun kanssa. Pääkallopaikalla vilisi toinen toistaan kovempikuntoisen näköistä porukkaa ja toinen toistaan hienompaa pyörää. Kierolla tavalla mukava hirvityksen tunne iski päälle siinä vaiheessa. Mitä hittoa minä näiden joukossa teen? No ei muuta kuin ilmoittautumaan ja kisainfoon. Kisainfossa satuin istumaan vanhemman herrasmiehen vieressä, jolla on kokemusta Finntriathlonista vuodesta 1987 lähtien. Sitä ennen alla 20 vuotta kestävyysjuoksu-uraa. Kun tällaselta kaverilta saa viime hetken neuvot ja tsempit niin voiko sitä noviisi enempää toivoa? Ikävä kyllä en hoksannut hänen nimeään tiedustella, mutta joku varmasti tietää kenestä kyse niin voi valaista tietämätöntä!

 

Perjantaina iltasella vietiin vielä pyörä katsastuksen kautta vaihtoalueelle ja samalla pääsin tutustumaan lauantain uintipaikkaan Valvatukseen. Upea oli kesäilta siellä.

Tässä pyörien majapaikka tosin vasta lauantaina kuvattuna

Sitten ei muuta kun kiireenvilkkaan hotellille ja pistämään lauantain kamat valmiiksi. Jokaiselle kilpailijalle kuului kolme eri väristä pussukkaa eri vaihtoihin.

Yllättävän hyvin nukuin yöni lukuunottamatta yhtä parin tunnin pätkää. Hotellihuone oli turkasen kuuma, ikkuna oli yöllä pakko pitää auki ja liikenne hotellin pihalla vilkasta. Heräsinkin jossain vaiheessa hirveään pamahdukseen joka oletettavasti liittyi jotenkin moottoripyörän pakoputkeen ja siinähän se tovi vierähti ennen kuin uni taas silmään tuli.

Aamulla oli vuorossa luonnollisesti viimeinen tankkaus hotellin aamupalalla, viimeiset varustetarkastukset, omat juomat kuntoon ja geelilitku yhteen pulloon. Geelipussien kanssa pelaaminen pyöräillessä on mielestäni hankalaa, joten tyhjensin kuusi pussia geeliä yhteen urheilujuomapulloon, vähän vettä sekaan ja johan on siistimpää geelien nauttiminen ajaessa. Sitten kohden Joroisia, jossa vielä juoksun varusteet vaihtoalueelle ja kilpailijakuljetuksella kohden lähtöaluetta. Siinä vaiheessa mies huomautti, että ko. päivä taitaa olla hänen syntymäpäivänsä. Oltiin molemmat tyystin unohdettu asia ja vasta onnittelupuhelu oli saanut hänet itsensä muistamaan asian... Siinä vaiheessa itse mietin, että kyllähän tämä pitää läpi vetää ihan ukkokullan synttäreiden kunniaksi!

Juoksun pussia viedessä otettiin yhteiskuva Hiilaritreenien blokkarin kanssa. Viime talven ja kevään aikana ollaan otettu pari uintituntia ja syöty useampi lounas yhdessä mähkien triathlonjuttuja.

Lähtöalueella sitten oli vuorossa pyöräilyn vihreän pussin vieminen vaihtoalueelle, pyörän kumien paineiden tarkistaminen ja juomista, juomista ja juomista. Lisäksi epämääräistä höntyilyä pitkin ja poikin. Ilokseni törmäsin vanhaan koulukaveriin, joka on jo useamman vuoden ollut koukussa tähän touhuun ja muutama sana kerettiin siinä vaihtamaan. Myöhemmin märkkäriä päälle tuskaillessani sama henkilö tuli paikalle urheana ritarina ja auttoi vedenneitoa hädässä!

Uintia kävin hieman verraamassa ja lopuksi kökötin vedessä mahdollisimman pitkään kehoa edes hiukan viilentääkseni. Meidän porukka lähti toiseksi viimeisinä ja väliä ensimmäisen lähdön ja meidän välillä oli peräti 34 min. Lopulta tuli meidänkin vuoro painua Valvatukseen ja itse jäin suosiolla peränpitäjien joukkoon ja lähdin rauhalliseen tahtiin etenemään. Pikkuisen tuo minun märkkäri taitaa yläosasta ahdistaa ja tuon tunteen myötä päätin uida hyvin varman päälle. Uinti sujui kivasti, mutta vahvana oli tunne, että jos yhtään lähden riuhtomaan niin lopputulema ei ole hyvä. Kiva oli uida kauniissa kesäsäässä. Itse en saanut yhtään osumaan kanssakilpailijoilta, toivottavasti ei kukaan muukaan minulta!

Vedestä pois!

Ja pyöräilyosuudelle!

Tosin tuohon väliin sain tuhlattua lähes kymmenen minuuttia. Yhtenä syynä pitkä pissatauko. No olipahan riittävästi nestettä nautittu näemmä...Pyöräilyyn lähtö tuntui helpolta, mutta siinäkin noudatin varovaisuus periaatetta ja liikenteeseen lähdin kevyesti. Mahtavat oli maisemat 90 km:n reitillä ja olisihan niitä ollut kiva jäädä katselemaan. Pyörä kulki kivasti ja aika paljon onnistuin porukkaa ohittelemaan pyöräilyn aikana vaikka mukavuusalueellani ajoin. Toki myös minut muutama ohitti, mutta eipä siellä minun takana leppoisan uinnin ja pitkän vaihdon jälkeen niin hirveää tungosta enää ollut...Loppua kohden aloin jostain syystä suorastaan odottamaan juoksemaan pääsemistä. Ehkä pitkä ajo alkoi puuduttamaan :-D Lopulta saavuin vaihtoon ja sielläkin viihdyin vajaan viisi minuuttia.

Juoksu lähti yllättävän kivuttomasti kulkemaan ja reitin varrella huoltamassa ja kannustamassa olleet rakkaat antoivat kummasti lisäpontta menoon! Voiko parmpaa olla kuin kiven päällä istuva 3-vuotias joka huutaa "Hyvä äiti!"? Juoksussakin onnistuin ohittamaan jonkin verran edellä meneviä. Juoksu oli 3 kertaa 7km joten toki kierroksella tai kahdella ohittavia oikeita triathlonisteja etenkin alussa laukkasi ohi oikealta ja vasemmalta! 15 km.iin asti juoksu tuntui tosi tuoreelta. Kuitenkaan en yhtään uskaltanut lähteä kokeilemaan saisiko vielä tahtia kiristettyä vaan totesin mielessäni, että pelataan edelleen varman päälle. Viimeisellä kierroksella alkoi väsy iskeä jalkoihin, mutta tahti ei veilä pahasti heikentynyt ja edelleen taisin saada pari päänahkaa ;-) Vasta 2 km:a ennen maalia alkoi oikeasti tuntumaan siltä, että nyt muuten riittäisi ja viimeinen 1 km oli jo täyttä tuskaa! Liekö sitten joku psykologinen juttu? Juoksuosuudella minulla ei ollut itsellä kelloa mukana mutta mieheltä sain jotain osviittaa siitä, mitä tahtia menin.

Juoksureitin varrella oli onneksi tarjolla kylmään veteen kastettuja sieniä sekä reitin varrella asuvat ihmiset tarjosivat suihkuttelua puutarhaletkuilla. Ilman noita olisin varmasti ollut  helisemässä juoksussa. Reitin varrelleoli myös leiriytynyt ihmisiä kastelemaan ja kannustamaan. Minulle se oli uusi ja hieno kokemus. En ole koskaan (jälleen kerran...) osallistunut tämän mittaluokan urheilutapahtumaan ja tällainen kannustus oli minulle sekin uutta.

T2

Omahuollon pisteellä

Minä tein sen!

Ikimuistoisinta kisassa oli kuitenkin meidän pikkuneiti, joka oli nukahtanut pitkän päivän päälle vasten maaliaitauksen aitaa äiskää odotellessa:

Todellinen Irongirl

Hienot kisat olivat ja kyllä, haluan tänne uudestaan! Järjestelyt olivat huiput ja kanssakisaajat olivat ihan mahtavia. On niin hienoa kun maailmanluokan huippu-urheilijat ja me tavalliset länkyttäjät mahdutaan yhtä aikaa samalle reitille. Pääministeristäkin näin vilauksen.