Edessä loistavia lenkkejä!

 

Nyt kun Joroisten kisasta on kulunut yli kuukausi ja remonttikin alkaa olla valmis, lienee aika suunnata katse kohti tulevaa. Vuorokausi triathloonareiden ympäröimänä Joroisilla teki vaikutuksensa myös minun mieheen ja kohta meidän perheessä on kaksi asian harrastajaa. Tai kuten isäntä totesi, että ei hän ala tätä harrastamaan vaan jatkaa vanhaa harrastusta. Onhan hänellä kokemusta vajaan 20 vuoden takaa lasten sarjasta Porin jazz-triathlonilta...  Entisenä kilpaurheilijana ei miehelle riitä meikäläiselle ominainen retkeily ja fiilistelyhenkinen toiminta vaan heti alusta asti lähdetään hakemaan tulosta. Huh huh! Tällä jo tässä vaiheessa meinaa olla se sivuvaikutus, että myös minä saan moisia vaikutteita. Harkitsen vakavasti, että ensi vuoden aikana suhtautuisin harjoitteluun edes hieman vakavammin. No ehkä se on ohimenevää...

Joka tapauksessa tällä hetkellä tuntuu selvältä, että 1.9.2014 päivystän koneen ääressä saadakseni itseni ilmoitettua ensi kesäksi Joroisille. Se, millainen vuosi liikunnallisesti muuten on edessä, selvinnee matkan varrella. Toisaalta jotain "uutta" haluan kuvioihin saada eli pelkkä triathlonin puolimatkan suorittaminen läpi tuntuu kovin tylsältä. Se, onko tuo joku uusi juttu tavoiteajan asettaminen triathlonille vai vaikkapa jollekin maastomaratonille osallistuminen, saa jäädä vielä hautumaan. Toki Joroisten jälkeen on mielessä alkanut pyörimään myös täysmatka eli ns. ironman jossa uidaan 3,8 km, pyöräillään 180 km ja juostaan päälle maraton, mutta sen aika ei ole vielä ensi kesänä. Toisaalta se voisi olla minun juttu, koska tuo hitauden kehittäminen sujuu minulta paljon paremmin kuin nopeuden.

Sen verta isännän triathloninnostus näkyy jo meidän taloudessa, että Kaunotarkin sai aerotangot ja niiden kanssa olen nyt pari lenkkiä tehnyt. Onhan se melkein kuin lepolassessa istuskelisi kun niiden kanssa menee. Samoin uuden pumpun hankinta aiheutti sen, että Kaunotar sai kumeihinsa ensimmäistä kertaa kunnon paineet. Vaatekaappiin on minun Orca saanut myös seuraa Blueseventyn puvusta. Yhteistreenejä ei sentään vielä ole vedetty, siitä tuo jälkikasvu on pitänyt huolen, mutta välistä ollaan iltasella romanttisesti jumiuduttu sohvalle puimaan treenikuvioita.

Nopeasti lisääntyvä laji nämä triathlonvarusteet

Pikkuhiljaa on tässä tullut viikko-ohjelmaan otettua liikuntojakin. Pari kertaa olen juoksemassa käynyt, joogaillut ja pyöräillyt. Uiminen on jäänyt kokonaan väliin. Ehkä sitä voisi yhden reissun käydä vielä heittämässä kunhan kelit riittävästi kylmenevät ;-)

Viime viikolla jälkikasvu kisaili Hippo-kisoissa ja olihan se hienoa kun vanhimmainen sai pituushypyn hopeamitalinsa oman kylän hiihtotähdiltä Mona-Lisa Malvalehdolta ja Ville Nousiaiselta. Itse pinkaisin 40 metrin pikamatkan sarjassa 2010 syntyneet ja nuoremmat. Nuorimmainen kovasti halusi kisata, mutta piti äidin pitää kädestä kiinni koko matkan ajan.