Nyt olisi takana ensimmäinen juoksulenkki boggaajana takana, joten pitää heti raporttia asiasta vääntää :-) Siitäkin huolimatta, että 2-v Anni -tyttö vaatisi jo kovasti äidin huomiota pitkän päivän jälkeen. Isommat lapset onneksi ovat vielä pihalla omissa touhuissaan joten ihan täysi show ei meillä ole vielä käynnissä.

Eilen selaillessani Gregor Maehlen kirjaa "Astanga jooga" osui silmiini seuraavaa kohta: "Jos olet noudattanut kaikkia tähän astisia ohjeita täsmällisesti, kasvoillasi tulisi nyt olla tyynen autuas ilme. Jos kasvoillasi kuitenkin on rasittunut, yritteliäs tai kunnianhimoinen ilme, on mahdollista että olemme juuttuneet johonkin asennon ääripäistä, ja on tullut aika vetäytyä. Jos olemme saavuttaneet tasapainon kaikkien käytössä olevien lihasten kesken, seurauksena on vapaus, keveys ja sisäinen hiljaisuus. Tätä on jooga."  Joogaharjoituksessani olen viime aikoina keskittynyt muun muassa siihen, millainen on kasvojeni ilme. Erityisesti henkilölle, joka helposti kärsii jännityspäänsärystä purettuaan liikaa hampaita yhteen, tämä on ollut hyvä juttu ihan käytännön syistä. Seuraavan päivän päänsärky liian vakavan joogaharjoituksen jäljiltä ei ole mitenkään kiva juttu. Tuon edellä mainitun otteen luettuani tajusin kunnolla, että samaa kannattaa soveltaa myös muihin liikuntalajeihin. Eli yksi "tavoite" jatkossa liikuntaharrastuksilleni on pyrkiä siihen, että ilme pysyy iloisena, rentona ja / tai tyynenä riippuen tilanteesta. Jos suu alkaa mennä tiukaksi viivaksi, on aika pysähtyä miettimään, mitä sitä olikaan tekemässä... Ja kuinka yllättävää olikaan, että kovasti tuli kiinnitettyä tämän illan lenkillä huomiota vastaantulijoiden ilmeisiin ja yleiseen olemukseen. Erityisesti niiden, jotka olivat juoksemassa.

Muuten oli äskeinen lenkki melkoista apinamielen temmellystä, kun mieleen tuli jatkuvalla syötöllä aiheita, joista olisi hauska tänne postailla. Mutta olen armollinen itselleni ja annan anteeksi moisen ;-)) Meditaation yhdistäminen kestävyyslajeihin tulee varmasti olemaan yksi juttu, johon tulen palaamaan jatkossa...