Minne matka? No ei ainakaan töihin...

Tällä viikolla selvisi isännän työajat tulevaisuudessa ja homma menee niin, että hänellä pääsääntöisesti alkavat työt klo 7.00. Eli nou työmatkapyöräilyä vieläkään! Ei oikein lasten hoitoajan aloitusta viitsi siirtää klo 7.30:stä tunnilla aiemmaksi pelkästään sen takia, että äiti pääsisi harrastamaan työmatkapyöräilyä. Alkaa jo epäilyttämään, että universumilla on jotakin minun työmatkapyöräilyä vastaan. Ehkä se on huonoa karmaa ajalta ennen lapsia, kun en silloin innostunut työmatkaliikunnasta... Ohuesti on joka tapauksessa asia tällä viikolla harmittanut vaikkei taas elämää isommasta asiasta ole kyse. Jospas tämän yli vielä pääsee.

Vähän flunssan poikasta on ollut tälläkin viikolla ilmassa, mutta onneksi taisin säikähdyksellä päästä. Alkuviikko meni lasten harrastuskuskauksia hoitaessa joten torstaina isännän kotiutuessa reissusta oli korkea aika kaivaa joogamatto kaapista ja vetäytyä rauhassa tekemään harjoitus siinä määrin kuin olotila salli. Lentsunpoikaselta en uskaltanut perjantaina lähteä palloilemaan, mutta upea keli ei jättänyt mahdollisuutta jäädä sisätiloihin koko illaksi. Puolen tunnin kevyen joogailun jälkeen kävin heittämässä tosi kevyen 20 km:n pyörälenkin.

Aivan upea syysilta!

Halpispaita ja alennuspöksyt toimivat oikein hyvin nyt kelien viiletessä

Maastoajokausi on saanut odottaa itseään maantieajon vetäessä uutuudeenviehätyksessään minua puoleensa. Useammassa triathlonblogissa on nyt ollut jo syksyisiä maastoajopostauksia ja osittain niiden siivittämänä korkkasin minäkin maastokauden eilen lauantaina avatuksi. Noin 24 km rauhallisesti tuntumaa hakien lähinnä latupohjilla menin. Kiva oli huomata pääsevänsä kaikki mäet ylös siinä missä aikana ennen lapsia. Olisi halunnut ikuistaa itseni ja Kulkurin Paaskosken sillalla, mutta sillan katveessa kosken rannassa oli ihan oikeat rakastavaise romantisoimassa joten en viitsinyt sitten siihen jäädä itseäni ja pyörääni kuvailemaan... Yritetään seuraavalla kerralla!

Tällaisista polkusista tykkäisin ehkä kakista eniten...

...mutta useimmiten tulee vain väännettyä näitä latupohjia.

Onneksi lähialueen latupohjilla on paljon muutakin kuin peruspurua!

Nyt sunnuntaina lähdin aamusta Alinan ja Einon kanssa luistelemaan. Eino vain ei sitten suostunut luistelemaan kun siinä tulee kuulema kylmä... Nuori herra oli kehunut hoitokaverin isälle harrastavansa jääkiekkoa ja jalkapalloa. Muuten hyvä, mutta herra ei suostu edes luistelemaan jäähallille mentäessä ja jalkapalloharkkoihin en saa enää kirveelläkään. No lahjattomathan ne harjoittelevat...Nyt pääsin vähän itsekin luistelemaan ja hakemaan tuntumaa siihen hommaan. Vähän on haparoivaa meno, mutta pienen totuttelun jälkeen ei tuntunut enää mitenkään pahalta. Jopa pienen lämmön sain päälle jossain vaiheessa.

Iltapäivällä halusin mennä taas metsään. Nyt riitti 15 km:n lenkura. Lopuksi kävin kokeilemassa läheisen hiekkakuopan "väyliä". Vaikka alhaalla olevassa kuvassa näkyvä mäki ei pitkä olen, niin pieni pätkä on minun mittakaavassa melko jyrkkää ja tosi pehmeää joten teknisesti minulle riittävän haastavaa "downhilliä". Sellaista 36-vuotiaiden äitimuorien downhilliä sanoisin... Mutta ehkä seuravaalla kerralla uskallan ottaa tuolla jo vähän vauhtiakin. Onhan siinä ainakin pehmyt lasku jos päättää pohjakosketuksen ottaa!

Piti muuten hyvin tarkistaa, ettei ollut yleisöä tarjolla kun tuonne menin...

Sitten parit ruokakuvaukset tältä viikolta jälkkäriksi. Lihakastike + perunat -päivinä en katsonut aiheelliseksi innostua kuvailemaan, mutta nämä ateriat ansaitsivat sen.

Oiskohan tiistain lounas. Korvasieni-kanttarellikeittoa, sämpylöitä grillatulla sorsan rintavileellä ja lehtivihreäpommi.

Parina iltana tarjoilin iltapalaksi kasan lohileipiä ja kasan viahnneksia.

Uusi tuttavuus olutrintamalta maistui possunpalvikylkisalaatin ja sienipiirakan kera perjantaina.

Pyörälenkeillä maistuivat puolukat!