Ei se kaunis purkki vaan erinomainen sisältö

Tänään kävin täyttämässä mömmövarastojani ja siitä intoutuneena ajattelin kirjoitella aiheesta tännekin. En ole koskaan ollut mikään hardcoresuperfoodenthusiastic mutta ehkä vajaat neljä vuotta olen henkisesti hengaillut homman liepeillä imaisten sieltä itselleni sopivia vaikutteita. Itse luonnehdin omaa suhtautumistani ruokaan lähinnä superfood -henkiseksi. Eli tavoitteena syödä itse ja tarjota parheelle mahdollisimman laadukasta, monipuolista ja mikroravinnerikasta ruokaa. Makroravinteiden eli rasvan, proteiinien ja hiilareiden määristä ja välisistä suhteista en omalla kohdallani jaksa kovin suurta huolta kantaa. Jotenkin oma keho antaa niistä niin selkeitä viestejä jottei tarvihe muuta kun itteensä kuunnella...Ja prosessoitu+puhdistettu ruoka on minulle se suurin mörkö. Tykkään, että ruoka tehdään alusta asti itse ja mahdollisimman autenttisessa muodossa olevista raaka-aineista.

Superfood -nimikkeen alle perinteisesti kuuluvista ruoka-aineista minun perusruokavalioon ovat pitempään kuuluneet sekä kuoritut että kuorimattomat hampunsiemenet (mieluiten kotimaiset!), mulberi -marjat, raakakaakao, chia ja spirulina. Makunsa puolesta tykkään tosi paljon inkamarjoista ja myös gojit on minulle mieluista naposteltavaa. Pakuri, nokkonen, mustikka ja aronia ovat tämän joukkueen tähtipelaajia ihan puhtaasti siitä syystä, että ne saa itse kerättyä suoraan luonnosta! Toki viimeisten joukkoon voisi lisätä monet muut villiyrtit ja kaikki marjat. Nuo vain ovat niitä, jotka useimmiten lasketaan supereiksi. Ja joita voi ostaa kivoista pikku putiikeista ja nettikaupoista tähtitieteellisillä superhinnoilla.

Macaa en ole koskaan aiemmin edes kokeillut, vaikka se on yksi klassisimmista supereista. Tänään innostuin ostamaan testierän erityisesti sen mahdollisten ns. adaptogeenisten ominaisuuksien vuoksi. Jos siitä vaikka saisi tukea lisääntyneeseen fyysiseen kuormitukseen. Uskohan siirtää vaikka vuoria eikös joo  ;-DD

Täysin uusi tuttavuus minulle oli kamut-vehnä:

Mitä ilmeisemmin kyseessä joku vehnän "muinaislajike" speltin tapaan. En ole kerennyt enempää asiasta googlettamaan, mutta ulkoisen olemuksen perusteella käytettäneen riisin tapaan. Olen melkoinen spelttilover joten varmasti ystävystyn myös tämän kanssa!

Malliesimerkkinä perheemme superterveellisestä ruokavaliosta toimii lasten tämäniltainen iltapala. Vehnäsämpylöitä ja täytekakkua oli tarjolla äidin pienille kullannupuille. Tässä(kin) asiassa toimii mielestäni hyvin 80/20 -sääntö. Eli kun 20% ruoasta on ulkomaisia kalliita muovipusseihin pakattuja luomuleimalla varustettuja vaikeasti lausuttavia aineksia niin loput 80% voi olla ihan mitä vain...