Tämä viikko on minulla (kuten monella muullakin kuulema) mennyt taistelussa lentsupöpöä vastaan. Pahaksi ei ole tauti päässyt, mutta selkeästi tuntee, että kaikki ei ole kehossa kohdallaan. Keskiviikkona vanhimmaisen jalkapalloharkkojen aikana lykkäsin nuoremmat muksut syömään mustikoita ja itse aloin tekemään mäkivetoja. Valkealan urheilukentän läheisyydessä on monta erinomaista kohtaa tällaiselle harjoitteelle. Tuosta saa ihan mukavan treenin aikaiseksi ilman lastenhoidollisia haasteita. Tai ainakin periaatteessa saa. Tällä kertaa lapset vain eivät olleet oikein yhteistyöhalukkaita. Koko ajan oli kakka- tai jokumuuhätä. No muutaman vedon sain tehtyä ja itse asiassa ihan hyvä, ettei enempi onnistunut, ihan tuon taudin takia.

Eilen illalla yritin tehdä pienen joogaharjoituksen. Ja hyvin pieneksi se jäikin. Aurinkotervehdykset, kolme ekaa seisomasarjan asanaa ja pari loppuliikettä. Keho huusi jo, että lopeta hyvä nainen. Mieli olisi halunnut lisää. Lopullinen tuomio tuli loppurentouksessa johon olin nukahtanut samoin tein. Raskausaikana minullle oli enemmän sääntö kuin poikkeus nukahtaa loppurentoutukseen, mutta ns. normitilassa niin on päässyt käymään ehkä kerran aiemmin. Eli ei ole täti ihan kunnossa.

Mutta sitten päivän epistolaan. Ajattelin tähän vähän kirjailla suunnitelmiani treenien suhteen seuraavan vuoden ajalle. Varsinaisia tarkempia harjoitusohjelmia en tee. Tai jos teenkin, niin en niitä ainakaan noudata. Yleensä jos yritän sellaista noudattaa, ei se ikinä mene suunnitelmien mukaan. Menen tilanteen mukaan. Ja tilanteeseen vaikuttaa muunmuassa lastenhoidollinen tilanne, oma fiilis ja vireystila, lasten terveys, kelit, vuodenaika, lasten harrastukset... Jonkinlaista karkeaa viikkosuunnitelmaa seuraavalle viikolle pyrin mielessäni tekemään, mutta sekin yleensä elää.

Tässä vuosisuunnitelmassa olen lähtenyt liikenteeseen klassisesta kestävyssurheilijan vuosirytmityksestä. Eli vuosi sisältää seuraavat jaksot:

1) peruskuntokausi 1

2) peruskuntokausi 2

3) ns. kilpailukauteen valmistava jakso

4) kilpailukausi

Varsinaista "kilpailukauden" jälkeistä palauttavaa jaksoa en ole tähän syksyyn ottanut, koska takana on vain 4-5 kk:ta intensiivisempää treenaamista. Tosin huomasin, että tämän kesän / syksyn osalta kisailukiintiö on täynnä. Ei hirveetä hinkua lähteä mihinkään. Ei jaksa nyt sitä jännittämistä....Siinä mielessä siis pienen "lepokauden" paikka. Toisaalta perhesyyt aiheuttavat välistä pitkiäkin lepojaksoja joten rytmitys keveiden ja raskaampien jaksojen suhteen menee aina minulla niiden pohjalta luontevasti.

Pk-kausi ykkönen on periaatteessa käynnistynyt jo. Homman ideana karrikoiden on tehdä mitä sattuu ja saada keholle (ja pääkopalle) mahdollisimman monenlaisia ärsykkeitä. Se kestänee minulla tuonne vuodenvaihteeseen saakka. Joogaa ja sitä kautta voimaa on tarkoitus lisätä syksyn aikana. Myös jotain kotona tehtäviä kehonpainoharjoitteita ja kahvakuulaa on pikkuhiljaa tulossa mukaan ohjelmaan. Niitä teen tyyliin "silloin kun sattuu olemaan 15 min aikaa tehdä jotain pientä lasten touhutessa omiaan". Maantiepyöräilykausi jatkuu niin pitkään kun kelit sallivat ja/tai motivaatiota riittää. Luulen, että kelit tulevat nopeammin vastaan kuin motivaation loppuminen. Juoksua on tarkoitus tehdä lähinnä lasten harrastusten aikana silloin kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Uintia alan ottamaan mukaan kuvioihin viimeistään kun kelit muuttuvat ulkolajien suhteen vähemmän miellyttäviksi. Toisaalta vanhimmainen muksu pärjää hyvin jo itsekseen isossakin altaassa, joten hänen kanssaan alan tehdä yhteisiä uintireissuja jo aiemmin syksyn mittaan. Saa sitten neiti rauhassa hyppiä kun äiskä kelailee. Avovesikausi taitaa olla ohi tältä kesää.

Omat luisteluharkat alkavat parin viikon päästä, joten siitä eteenpäin tulee vähintään kerran viikossa tehtyä kevyttä pk:ta luistinten päällä plus lisäksi lasten kanssa tehtävät luistelut. Vaikka jäähallit ovat jo avanneet ovensa, en ole vielä kaivellut luistimia kesäteloilta. Olen niin vuodenaikaliikkuja, että haluan harrastaa näin kesäisissä olosuhteissa kesälajeja. Toisaalta taas talvella en koe itselleni mitenkään mielekkääksi treenata juoksua ja pyörää sisätiloissa kun voi olla ulkona hiihtämässä ja luistelemassa. Tai vaikka pulkkamäessä! Myös joogan lisääminen syksyn edetessä riippuu myös keleistä. Jos on oikein kurjat kelit niin saatan joogata hyvinkin paljon. Hiihtokauden aloitan heti kun se on mahdollista. Maastopyöräilyä on tarkoitus käydä syksyllä tekemässä jonkin verran. Se on tosi hyvää lajinomaista voimaharjoittelua pyöräilyyn ja onhan se mukavaa rällästää syksyisissä kurarapakoissa syksyltä tuoksuvassa metsässä.

Vuodenvaihteessa alkaa pk-2 kausi, jossa aletaan tahkota pikkuhiljaa pidentyviä peruskestävyysharjoituksia. Jooga ja muu sälä alkaa jäädä vähemmälle ja jos vain kelit sallivat, niin hiihtokilometrejä keräillään urakalla. Oioi... Tässähän alkaa jo todenteolla kaivata hangille!!! En usko, että talvijuoksua tulee minulla harrastettua, mutta jos jostain syystä mieli tekee, niin sitten pistetään tossut jalkaan ja annetaan mennä. Työmatkapyöräilyä pidän kuvioissa niin paljon kuin mahdollista ehkä jopa talven yli, jos oikein innostun. Kevään koittaessa ja maanteiden sulaessa pk-2 kautta jatketaan vielä jonkin aikaa pyörällä ja juosten. Toukokuun alusta alkaa sitten kilpailukauteen valmistava kausi ja liikuntaelämä alkaa pyörimään triathlonlajien, niiden yhdistelmien ja kovenevien tehoharjoitusten ympärillä. Intervalleja taidan käydä tekemässä potkupallon perässä juosten.

Tällaisilla suunnitelmilla on tarkoitus lähteä viemään eteenpäin Projekti Puolimatkaa. Nähtäväksi jää, miten homma etenee. Joka tapauksessa on vuoden päästä hauska kaivella tämä postaus esille ja verrata sitä siihen, mitä oikeasti on tullut tehtyä!