Homma meinasi tänään jäädä pelkkään verryttelyyn

Oiskos se lähtenyt Sotshiin kannustamaan Suomen naisia vai minne lie mennyt? Minun hiihdonhurma meinaan. Täällä Valkealassa se ei ainakaan tänään ollut. Täytyy sanoa, että tämän päiväinen hiihto"treeni" oli niitä reissuja, kun ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka ovat jostain saaneet elinikäisen hiihtokammon. Ei pitoa, ei luistoa. Samoin tein olisi tehnyt mieli pistää sukset takakonttiin, mutta sitten muistin sen tosiasian, että sydän ja ylipäätään hengitys- ja verenkiertoelimistö eivät anna tyylipisteitä. Ainoa, joka tilanteesta siis kärsi, oli pöhöttynyt egoni, kun 10-vuotiaat kilpahiihtäjän alut painelivat ylämäessä ohi. Ja muutenkin nolotti epätoivoisen näköinen menoni. Olen minä ennenkin hiihtänyt, ihan oikeasti, kuuletteko! Näin olisi tehnyt mieli huutaa kaikille vastaantulijoille ja ennen kaikkea ohimenijöille. Hammasta purren tein 10 km:n treenin. Sen verta keljua hiihto oli, että kierrosten välillä kävin kiertämässä urheilukentän luistelutekniikalla, joka jopa pertsan välineillä tuntui nyt kivemmältä kuin pertsa itse. Riemua lisäsi alkuviikon jooga- ja uintipainotteinen harjoittelu, joka tuntui väsymyksenä ylävartalossa. Eli tasatyöntöhommat eivät olleet hyvä vaihtoehto. Etenkin kun myös se luisto puuttui. Tänään sitten olenkin pähkäilyt, mikä minun pitovoitelussa tänään meni noin pahasti metsään. Ilmeisesti lumen pinta oli enemmän pakkasen kun nollan puolella ja voitelussa olin lähtenyt liikkeelle nollakelioletuksesta.

Muuten takana on sotaleskiviikko, mutta jotenkin olen onnistunut noita treenejä viikkooni survomaan. Maanantaina joogailin lasten pyöriessä jaloissa. Ihanaa, kun tuo nuorimmainenkin alkaa olla sen verta iso, että pystyn tekemään harjoituksen lasten kanssa ollessa. Harmoonista olotilaa siinä tosin on turha hakea, kun yksi liihottelee ympäriinsä rinsessana, toinen harjoittelee vieressä sängyllä voltteja ja kolmas tekee keittiössä iltapalaa "ihan itse". Mutta harjoituksen sain tehtyä. Keskiviikkona pidin taas pitkän ja kostean lounaan uimahallilla, mutta tällä kertaa ihan yksin. 1500 metriä siinä kerkesi uimaan ja olotila oli loppupäivän mitä mainioin. Keskiviikkona iltasella pidin lapsille iltajumppaa ja ihan hyvää harjoitusta itselle oli tasapainolautana toimiminen esimerkiksi "lankkuna" ja myös keveämpänä versiona konttausasennossa. Torstaina heräsin jo klo 5.00 ja päätin kaivella joogamaton kaapista. Homman nimenä kylppärijooga. Kylppäri on ainoa paikka, jossa puuskuttaessani en herätä meidän nuorimmaisia, jotka tuohon aikaan aamusta heräävät pienimpäänkin äännähdykseen. Lisäksi lattialämmitetty kylppäri on mukava paikka aamujoogailuun, vaikka muuten en hotjoogahommeleista välitä. Siinä mielessä olen puritaaninen astangajoogailija, että lämmön pitää tulla kehosta, kiitos! Eilen perjantaina oli vuorossa jo perinteeksi muodostunut isojen tyttöjen uinti-ilta eli vanhimmaisen kanssa vietettiin laatuaikaa uimahallilla ja itselle siinä kertyi uintia 2000 m. Ja tämä päivähän olikin suomalaisen naishiihdon juhlaa. Mutta ei minun osaltani.