Tällä viikolla omat treenit ovat jääneet vähiin, mutta senkin edestä olen keskittynyt lasten liikuttamiseen. Tiistaina ja keskiviikkona Valkealan Ladun toimesta täällä Valkealassa pidettiin Muumihiihtokoulua, jonne olin lupautunut apuohjaajaksi. Omista muksuista kaksi vanhimmaista olivat myöskin hiihtokouluilemassa ja hauskaa oli koko porukalla! Meno oli niin vauhdikasta, että kamerakaan ei meinannut pysyä vauhdissa mukana ja kuvista tuli sen mukaisia:

Omalta osaltani kerta oli ensimmäinen ja kokemus oli hieno. Olin apuohjaajana 5-vuotiaiden "Muumipeikkojen" ryhmässä ja kun 15 tuon ikäistä hiihtelijää on arki-iltana 1,5 tuntia ladulla niin meno on sen mukaista. Porukassa oli yksi hyvin arka tyttö, jolle porukan mukana oleminen tuntui todella haastavalta. Onneksi meitä aikuisia oli tuossa ryhmässä neljä, joten minä pystyin keskittymään tuon tytön tukemiseen. Pikkuhiljaa ensimmäisen illan aikana saatiin simiin ilmaantuvat kyyneleet taltutettua ja lopussa kierrettiin latu jo todella reippaasti tyttö jutteli kanssani iloisesti. Keskiviikkona lähtökohdat tunnin alussa olivat jo tyystin toiset ja välillä tyttö meni jo täysillä muun porukan mukana. Hiihtelyiden lopuksi tytön äiti tuli vielä kiittämään minua ja kertoi ekan päivän alussa olleensa varma, että tyttö ei toisena päivän suostu edes tulemaan. Yllätykseksi tyttö olikin ollut innokkaana lähdössä hiihtokouluun! Voin sanoa, että siinä kohdassa oli minulla suuren urheilujuhlan tuntua! Minulle on vain niin tärkeää, että lapset nimenomaan oppivat nauttimaan liikunnasta ja mahdollisimman laajalla skaalalla. Vastaavasti mielestäni pitäisi välttää viimeiseen asti negatiivisten kokemusten syntymistä. Näillä eväillä uskoisin liikuntaharrastuksilla olevan parhaat mahdollisuudet jäädä pysyväksi osaksi ihmisen arkea myös nuoruudessa ja aikuisuudessa.

Hyvät ulkoiluthan siinä itsekin sai molemmille illoille lasten kanssa touhuillessa. Tiistaina tehtiin omien muksujen kanssa vielä ekstraharjoitus, sen verta innokkaita ovat hiihtämään nuo omat mukelot. Keskiviikkona tulkitsin lasten väsymysasteen sellaiseksi, että en enää suostunut moiseen...

Nyt viikonloppuna menevät molemmat päivät Muumihiihtokoulun ohjaajakoulutuksessa. Minusta siis tulee isona ihan oikea Muumihiihtokoulun ohjaaja. Eilen lauantaina käytiin kahteen otteeseen harjoittelemassa kaikenmoisia leikkejä ja harjoituksia. Kun aikuiset samaistuvat lasten rooliin riittävästi, voi meno olla melkoista!

 

 

 

 

Kouluttajana toiminut Tuija onnistui kaikesta huolimatta pitämään porukan hyvin kurissa:

Tänään kurssittelu jatkuu. Mielenkiinnolla odotan, mitä päivä tuo tullessaan! Pieniä alustavia suunnitelmia on myös jo olemassa siitä, mihin tämä saattaa johtaa. Mutta katsotaan kuin käy! Tänään kurssin jälkeen olisi vielä hätäapuvaravalkkuilua 08:n jalkapallojoukkueelle. Sen kanssa vasta katsotaankin, kuin akan käy...No onneksi en sentään yksin ole sielläkään vaan olen kahden kokeneemman avuksi menossa pitämään porukkaa kasassa.