Tämän viikon harjoituksellinen kohokohta oli ehdottomasti tämän päivän polkujuoksentelu Repoveden kansallispuistossa. Aiemminkin olen polkujuoksentelua kohtaan poltetta tuntenut, mutta se on jäänyt pieniin pätkiin purulla juoksun yhteydessä. Nyt saatin Facebookin kautta viiden henkilön porukka kasaan ja ohjelmassa oli Kaakkurin kierros jonka mitta on 24 km. Olen ehkä vuonna 2003 juossut viimeksi yli 12 km:n lenkin joten hieman epäilytti, mitä reissusta minun osalta tulee. Varauduin myös siihen, että palailen autolle jo aiemmin ja annan muiden hoitaa täyden kierroksen. Porukan kovimmat etenijät kuitenkin malttoivat pitää hiljaista vauhtia ja minäkin pysyin kyydissä mukana. Reitin lukuisat kivikkoiset jyrkät mäet mentiin useimmiten suosiolla kävellen.

Ihan koko Kaakkurin kierrosta ei kierretty, mutta muutaman pummin ansiosta kasaan saatiin lopulta samat 24 km:a ja hyvä mieli. Viimeiset kilometrit tuntuivat toki jo ihan kunnolla jaloissa. Toivottavasti tämän reissun jälkeen Joroisten 21 km:a asfaltilla eivät tunnu ihan niin pahalta!

Aamulla klo 9.00 oli startti Lapinsalmen parkkipaikalta

Jatkuvasti piti pysähtyä kuvailemaan...

Ketunlossilla pistin miehet hommiin ja itse nautiskelin maisemista

Reissun päätyttyä paisteltiin makkarat ja Soilen kanssa pulahdettiin jopa uimaan

Aivan mahtava reissu oli ja vaikka viime vuosina on minun Reposkin reissut olleet vähissä niin jospa sitä taas innostuisi kun lapsetkin alkavat olla parhaassa retkeilyiässä. Ja neljään hienoon ihmiseen sain ilon tutustua. Ei se some aina tee elmästä pelkkää älypuhelimeen tuijottamista. Joissain tapauksissa toimii toisin päin. Kuten nuotion ääressä todettiin, niin aika epätodennköistä olisi, että ilman Facebookia oltaisiin tänään tuolla oltu kyseisellä kokoonpanolla .Ja erityismaininnan saa luontoäiti, joka järjesti meille parhaan mahdollisen ulkoilukelin. Vai olikos se sittenkin Matias, joka kaiken muun ohella järjesti hyvän kelinkin meille.

On tällä viikolla muutakin mukavaa ollut. Kahden vanhimmaisen kanssa mentiin kokeilemaan melontaa. Sekin sisältyy minun "näistä lajeista haaveilen"-listalle. Poika lopulta jänisti, mutta vanhimmaisen kanssa käytiin kokeilemassa sekä suurkanottia että inkkaria. Tästäkin reissusta jäi niin hyvä fiilis, että jatkoa varmasti seuraa. Pikkumiestäkin jäi lopulta kaivelemaan, ettei ukaltatunut mukaan ja kova olisi halu päästä uudelleen kokeilemaan.