Siitä selvittiin. Tai tarkemmin ottaen selvisin kisajännitykseni kanssa lähtöviivalle asti, se taisi olla rankin osuus. Päivä alkoi taas aurinkotervehdyksillä, mansikka-raparperihillolla ryyditetyllä puurolla, leivällä, kananmunalla ja kahvilla. Mitäpä sitä hyväksi havaittua settiä muuttamaan.

Menin hyvissä ajoin kisapaikalle, kun kotona olo ja lasten vaatimukset alkoivat suoraan sanottuna ahdistamaan. Kisapaikalla kerkesinkin tekemään pienen pienen meditaation laiturin nokassa:

Lähtölaukausta odotellessa tuli hetkeksi sellainen fiilis, että en ikinä selviä kunnialla tästä. Helle oli saanut jalat aamunpäivän aikana jo niin väsyneen tuntuisiksi. Mutta sitten päästiin liikenteeseen ja moiset haihattelut unohtuivat. Uintiin lähtö tuntui vielä takkuiselta enkä saanut missään vaiheessa vaparia kulkemaan kunnolla. Hengitys vain ei ottanut toimiakseen ja päädyin lopulta vetämään rinulilla koko matkan. Yllättävän hyvin pysyin kuitenkin märkäpukuporukan vanavedessä vaikken edes kenenkään peesissä ollut. Uintiin + ekaan vaihtoon meni yhteensä noin 12 min eli tuo 500 m:n uintiosuus otti varmaan sen 10 min johon olin tähdännytkin.

Pyöräilyyn vaihto sujui sen kummemmitta mutkitta. Tavoitteena oli 30 km:n keskivauhti koko 40 km:n reitille ja siinä vauhdissa pysyin nätisti. Pyöräilyn aika taisi olla 1h 22 min. Kisoissa ei ollut peesikieltoa ja paljon näytti porukka porukoissa ajavan... Itse tahkosin koko reitin ihan itsekseni enkä edes yrittänyt mihinkään porukkaan mukaan. Toki ajatus jonkun peesissä ajamisesta olisi tietyllä tavalla kiehtonut, koska siinä saa helposti paljon minuutteja säästettyä ja/tai energiaa juoksuosuudelle säästettyä. Mutta toisaalta ilman peesiä ajaminen antaa rehellisemmän kuvan omasta kuntotasosta.

Juoksuun lähtö tuntui alkuun tosi hassulta, mutta siitä ne jalat lähtivät helteestä huolimatta vertymään. Onneksi juoksu oli maastossa eikä paahtavalla maantiellä. Oli todella mukavaa päästä välistä puiden varjoon! Vaikka maasto muuten on pikkaisen maantietä raskaampaa juosta niin tällä kelillä tuo varjo oli poikaa. 5 km:n kohdalla alkoi mahaan pistää todenteolla ja alkoi epäilyttämään, joudunko loppumatkan kävelemään. Onneksi pieni hieronta auttoi ja pääsin taas juoksemaan. Tuntui suorastaan taivaalliselta juokseminen kun se tuska helpotti eikä helle ja väsyneet jalat haitanneet enää ollenkaan. Kiva oli kuulla viimeisellä 7,5 km:n kääntöpaikalla toimitsijan ihasteluja lennokkaasta askeleesta kun se itsestäkin tuntui siltä. Pyörä-juoksu-vaihtoon + 10 km:n juoksuun meni yhteensä  aikaa 1h 2min. Luulen, että km-vauhti taisi olla noin 5min 30 s silloin kun kunnolla pystyin juoksemaan. Vaihtoon meni ehkä 3min ja jonkin verran aikaa tuhraantui pistoksen paranteluun.

Kisoissa oli miesten ja naisten yhteinen kuntosarja jossa matkat olivat uinti 250 m, pyörä 20 km ja juoksu 5km. Lisäksi oli molemmille nuo pidemmät "kilpasarjat" jollaiseen itsekin siis osallistuin. Naisten sarjassa osallistujia oli neljä joista yksi taisi keskeyttää. Itse olin sarjani kolmas, mutta lohduttauduin sillä, että edelläni olleet naiset näyttivät ottavan enemmän ja vähemmän vetoapua miehiltä pyöräilyssä. Joka tapauksessa saavutin joka osuudella a-tavoitteeni eli sellaiset ajat joihin ajattelin pääseväni jos kaikki menee viimeisen pääle nappiin. Kun ottaa huomioon tämän päiväiset keliolosuhteet niin taisin siis jopa ylittää- tai siis alittaa - tavoitteeni. Kokonaisaika 2 h 37 min.

Kohta mennään Kaunottaren kanssa

Oletin muuten, että noissa kisoissa olisi ollut enemmän kokeilijoita hybrideillä yms. liikenteessä, mutta suurin osa porukasta olikin selkeästi aktiiviharrastajia ja se näkyi hyvin vaihtoalueelle tuodussa kalustossa:

Ok, reco on palannut elämääni:

Hyvä fiilis jäi omasta suorituksesta ja tästä on kiva lähteä miettimään jatkokuvioita ;-) Kisojen jälkeen lähdin käyttämään vielä Alinaa ja Einoa uimassa ja jalkapalloharkoissa. Tarkoitus oli harkkojen aikana venytellä, mutta myös yksi Alinan joukkuekaverin isä oli samoissa kisoissa samalla matkalla ja tunti kuluikin sattumalta kisoja kerratessa ja pyöristä jutustellessa...

Ainakin joku muisto kisoista jäi pariksi päiväksi: