Uimahalli, jäähalli, maali ja lenkkiseuraa

Vaikka tämä viikko tuntui ma-pe välillä melkoiselta rypemiseltä, ei viikon saldo näin sunnuntaina näytä enää yhtään huonolta. Onhan sitä saatu muutakin aikaan kuin hampaiden kiristelyä! Uimahallikauden sain korkattua tiistaina. Einon uimakoulu alkoi silloin. Mummi tuli apuihin hoitamaan Annia ja minä pääsin kahden vanhimmaisen kanssa hallille. Alinalla uimataito on jo sen verta hyvällä mallilla, että neiti pystyy itsekseen säheltämään hallilla joten sain itse oman harjoituksen tehtyä. Tuli kyllä niin oma lapsuus mieleen tytön touhuja katsellessa. Kuinkakohan monta tuntia nuo lapset jaksaisivat ainoastaan hyppiä veteen? Aina vain kiivetään uudelleen pallille ja taas mennään. Einon uimakoulu kestää altaalla vain max 30 min joten mitään kovin pitkää settiä siinä ei kerkiä tekemään, mutta parempi se kuin ei mitään. Yhteensä 1150 m kerkesin kelailemaan. Alkuun ja loppuun vähän rintaa ja muu vaparia ilman mitään kummempia kikkailuja. Rytmi ja hengitys menivät nyt paremmin kuin loppukesän avovesiräpiköinneissä. Ehkä se tästä taas kasaan saadaan. Sitten voisi alkaa ottaa mukaan jotain tekniikkakikkailujakin.

Perjantaina pääsin hutailemaan ja taas ol hauskaa! Seuraavalla kerralla pitää muistaa pistää piilarit ja voisi lasien sankojakin käydä kiristyttämässä. Lasit meinaavat tippua hutipotkuja laukoessa ja tällä kertaa päädyin pelailemaan puolisokeana ilman laseja. Pienempi paha kuin jatkuvasti ilmalennossa olevat rillit. Elämäni ensimmäisen maalin onnistuin jossain vaiheessa tekemään. Ehkä minusta vielä potkupalloilija tulee.

Ennen hutailuja kerkesin perjantaina kunnostautua Huonona Äitinä (jälleen kerran). Kotiportilla tajusin, että meillä ei mitään ruokaa päivälliseksi. En ollut ajatellut missään vaiheessa koko asiaa. No ei muuta kuin tonkimaan jääkaapin kätköjä ja lopputulemana olivat ah niin terveelliset makkarakananmunajuustoleivät surkealla vihanneskasalla "paranneltuna". No ei mitään. Lapset tulivat ainakin iloisiksi. Alina kun näki minun kokkailut niin riensi samoin tein ilmoittamaan innoissaan sisaruksille "jee, äiti tekee roskaruokaa". Mahat tulivat täyteen.

Superäidin superfood-päivällinen

Lauantaina lähdin heti aamusta pyörälenkille. Nyt alkaa kelit olla hankalat tuohon aikaan startattaville lenkeille. Lähtiessä tosi kylmä ja kotimatkalla joutuu käärimään hihoja ylös. Niin ne irtohihat ja -lahkeet olisivat nyt tosi kova juttu. Lidlissä oli niitäkin, mutta eivät lähteneet tällä kertaa mukaan. En ole ihan varma, olisiko Lidlin unisex S/M-koko minulle liian iso... Vuohijärvellä kävin pyörähtämässä ja itse asiassa ekaa kertaa pyörällä. Jostain syystä en ole aiemmin innostunut sinne lähtemään, vaikka sillä suunnalla on ehkä kaikkein komeimmat maisemat. Voisi tälle syksyä vielä yrittää tehdä sille suunnalle pidemmänkin lenkin. Orilammen majalla olisi kiva käydä kaffet juomassa. Lauantain kruunasi ekstemporereissu kaverin luo punaviinilasilliselle iltasella.

Tänään sunnuntaina aamu alkoi viikon ainoalla joogaharjoituksella, mutta hyvä kun nyt sain sellaisenkin tehtyä. Sitten lähdin Alinan ja Einon kanssa luistelemaan yleisöluisteluvuorolle, kun nekin ovat jo alkaneet. Pukeutuminen osoittautui taas ongelmaksi. Hivenen liian vähän oli vaatetta päällä. Eihän sitä näillä keleillä meinaa tajuta, että jäähallilla on...no kylmä. Etenkin kun jouduin aika paljon vain könyämään Einon kanssa. Einolle tuo luistelu on jotenkin tosi hankalaa. No jospa se tämän talven aikana saadaan kuntoon. Kovasti haluaisi poika jääkiekkoa pelaamaan... Hallilla oli myös Miisu viettämässä laatuaikaa perheensä kanssa.

Kiekkolady

Jäärinsessa

Aurinkoinen keli sai minut päikkäreiden jälkeen vielä kaivelemaan Kaunottaren esille ja lähdin vaihteeksi Selänpäähän polkemaan. Ja tänään Se tapahtui. Koko kesän olen yrittänyt pyörälenkeillä tiirailla tulisiko vastaan sen olosia (nais)pyöräilijöitä, joista voisin saada ajoseuraa. Olisi niin paljon kivempää etenkin pitkä lenkit tehdä porukassa. Tänään sitten löytyi kolmen naisen triathlonistiporukka, joista toivottavasti löytyy niin pyörä- kuin muutakin treeniseuraa. Kivakivakiva! Tytöt tosin tänään olivat menossa reilusti pidemmälle lenkille kuin minä, mutta pikkupätkän kerkesin heidän kanssaan ajella.

Rouvan reenatessa isäntä on tänä viikonloppuna ollut ahkerana sadonkorjuuasioiden suhteen. Perunat on nostettu, persiljat kerätty ja ennen kaikkea 30 litraa höyrymehua on löytänyt tiensä meidän kellariin. Ihan hyvä työnjako sanon. Olen tämän tosin omasta mielestäni ansainnut...